Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Viaporin Kuninkaansaaren ja Santahaminan väliin jäävä Hamnsundet koettiin linnoituksen heikoimmin puolustetuksi kohdaksi tykistön puutteen takia ja haluttiin karsia tämä noin 8 metriä syvä väylä pois niistä reiteistä, joita pitkin Helsinkiin kyettiin purjehtimaan. Krimin sodan aikoihin vesistökohtaa vahvistettiin niin tykistöllä kuin vedenalaisilla linnoitteillakin.
Linnoitteet voidaan jakaa kolmeen tyyppiin. Näitä olivat upotetut laivat, kivillä täytetyt tukkirunkoiset pohjapadot sekä salmen poikki ripustetut kettingit. Eteläisimpinä näistä ovat hylyt, 30 metrinen Hamnsundet I ja 40 metrinen Hamnsundet II. Ne ovat rungoltaan varsin hyvin säilyneitä, kivillä luultavimmin vuonna 1855 upotettuja vanhoja Kustaa III:nnen fregatteja. Pohjapato oletetaan rakennetun vuosina 1863-1864. Vastaavanlaisia upotuksia tehtiin myös Särkän ja Länsi-Mustasaaren väliin sekä Vallisaaren ja Kuninkaansaaren väliin. Kaikki nämä ovat laivanrakennushistoriallisesti kiinnostavia sillä osa niistä on varmuudella kuulunut Chapmanin suunnittelemaan Saaristolaivastoon.
Hamnsundet II saattaa perusteellisemmissa tutkimuksissa osoittautua ensimmäiseksi suomalaiseksi hämeenmaa-fregatin hylyksi Tukholman saaristosta löytyneen hämeenmaa Hjalmarin hylyn rinnalle. Jotkut Särkän ja Länsi-Mustasaaren välisistä upotteista tiedetään myöhemmin nostetun, mutta yhteensä yhdeksästä upotetusta tykkijollasta tai tykkipurresta jäljelläolevia on inventoitu 90-luvun alkupuoliskolla helsinkiläisseura Merisukeltajien voimin. Jäljellä olevia fregatteja ja hirsiarkkuja on tutkinut Teredo Navalis kohtalaisen kehnolla menestyksellä pienveneväylältä leviävien mutapilvien takia. Myöhemmin, mahdollisesti niinkin myöhään kuin I Maailmansodan aikana, asennettiin Hamnsundetin poikki esteiksi vahvat ketjut, jotka vieläkin makaavat pohjassa.
Katso tapahtumapaikan yleiskuvaus Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä.
Vastaa