Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Helsingissä, Santahaminan linnoitussaaren radiomaston länsipuolella on Radioniemi. Paikka esiintyy myös nimellä Papinniemi. Aivan niemen kärjen eteläpuolella kerrotaan olevan noin 10 metriä pitkän hylyn jäännökset.
Helsingissä, Vallisaaren kaakkoispuolella olevan Pukkisaaren itäpuolella, lähellä rantaa on pienen puisen hylyn jäännökset, mm. masto ja kaari. Hylyn pituus on 6-9 metriä ja leveys 1,5 – 2 metriä.
Helsingissä, Santahaminan linnoitussaaren eteläpuolella olevan Lohikarin ja Santahaminan muodostamaan salmeen on eräässä tiedossa piirretty hylkymerkintä. Tieto on epävarma.
Gävleläisen laivurin Mikael Burmaisterin laiva upposi syyskuussa 1722 karikolle Helsingissä Santahaminan edustalla. Meriselitys annettiin syyskuun 22. päivä.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Viaporin Kuninkaansaaren ja Santahaminan väliin jäävä Hamnsundet koettiin linnoituksen heikoimmin puolustetuksi kohdaksi tykistön puutteen takia ja haluttiin karsia tämä noin 8 metriä syvä väylä pois niistä reiteistä, joita pitkin Helsinkiin kyettiin purjehtimaan. Krimin sodan aikoihin vesistökohtaa vahvistettiin niin tykistöllä kuin vedenalaisilla linnoitteillakin.
Linnoitteet voidaan jakaa kolmeen tyyppiin. Näitä olivat upotetut laivat, kivillä täytetyt tukkirunkoiset pohjapadot sekä salmen poikki ripustetut kettingit. Eteläisimpinä näistä ovat hylyt, 30 metrinen Hamnsundet I ja 40 metrinen Hamnsundet II. Ne ovat rungoltaan varsin hyvin säilyneitä, kivillä luultavimmin vuonna 1855 upotettuja vanhoja Kustaa III:nnen fregatteja. Pohjapato oletetaan rakennetun vuosina 1863-1864. Vastaavanlaisia upotuksia tehtiin myös Särkän ja Länsi-Mustasaaren väliin sekä Vallisaaren ja Kuninkaansaaren väliin. Kaikki nämä ovat laivanrakennushistoriallisesti kiinnostavia sillä osa niistä on varmuudella kuulunut Chapmanin suunnittelemaan Saaristolaivastoon.
Hamnsundet II saattaa perusteellisemmissa tutkimuksissa osoittautua ensimmäiseksi suomalaiseksi hämeenmaa-fregatin hylyksi Tukholman saaristosta löytyneen hämeenmaa Hjalmarin hylyn rinnalle. Jotkut Särkän ja Länsi-Mustasaaren välisistä upotteista tiedetään myöhemmin nostetun, mutta yhteensä yhdeksästä upotetusta tykkijollasta tai tykkipurresta jäljelläolevia on inventoitu 90-luvun alkupuoliskolla helsinkiläisseura Merisukeltajien voimin. Jäljellä olevia fregatteja ja hirsiarkkuja on tutkinut Teredo Navalis kohtalaisen kehnolla menestyksellä pienveneväylältä leviävien mutapilvien takia. Myöhemmin, mahdollisesti niinkin myöhään kuin I Maailmansodan aikana, asennettiin Hamnsundetin poikki esteiksi vahvat ketjut, jotka vieläkin makaavat pohjassa.
Katso tapahtumapaikan yleiskuvaus Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä.
Tämä troolari oli uponnut jo talvella 1990 Porkkalassa, mutta korjauskelpoisena se oli nostettu. Vuotta myöhemmin sitä oltiin hinaamassa telakalle Helsinkiin nostopussien varassa. Pussit pettivät ja varustuksestaan riisuttu alus upposi uudelleen.
Hylky lepää rinteessä, 16-20 m syvyydessä savipohjalla, kallistuneena vasemmalle kyljelleen, keula rantaa kohden. Sen masto ja skailetin ikkunakehikko ovat vasemmalla partaalla, muuten hylky on melko ehyt. Nostopussit ovat yhä pohjassa, pääosin hylyn oikealla puolella.
Hylkyyn tarvitaan sukelluslupa, sillä se sijaitsee Vallisaaren rannassa, Santahaminan varuskunnan linnoitusalueella.