Hylkyihin liittyvää hajatietoa
MERIROSVOJA LUVIAN SAARISTOSSA
Lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 1943 kynti Pohjanlahden vesiä sakeassa sumussa pieni saksalainen moottorialus PAUL. Alus oli ensimmäisellä merimatkallaan ja suuntana oli Mäntyluoto. PAULin omisti sen kapteeni ja muuta miehistöä oli 7 henkeä. Ruuma oli tyhjä, mutta kansilastina oli naftatynnyreitä. Merenkäynti oli vähäistä, tuulennopeus oli lounaasta kaksi beaufortia. Elettiin
aamupäivän aikaa ja kaikki näytti päällisin puolin olevan kunnossa, tuota kirottua sumua lukuunottamatta. Mutta kohtalon kalvakat sormet olivat jo puuttuneet laivan kulkuun siirtämällä sen pois reitiltä. Kurssi oli pielessä pari merimailia.
Luvian lännennaulojen uloimmat karit vilahtivat laivan vierestä, mutta sakean sumun vuoksi niitä ei havaittu. Keulan alla kumpuileva merenpohja työntyi yllättäen ylöspäin, kunnes suomalainen peruskallio ja saksalainen teräs kohtasivat. Laiva rysähti karikon keskelle, liike lakkasi ja alus oli keskikohdastaan tukevasti kiinni Maijaleton karilla.
Kapteeni pärskytteli ympärilleen germaanisia kirosanoja ja katseli kannella kieriskeleviä naftatynnyreitä, vilkaisu sumun sekaan paljasti ympärillä olevien kallioiden lohduttoman rintaman. Kapteenin sydäntä kouraisi, uusi laiva karilla ja ollaan ties missä. Miehistön huudot keskeyttivät hänen filosofiset mietelmänsä. Hän kääntyi ympäri Ja näki vettä valuvan konemestarin, joka kertoi että nyt oli vettä muuallakin kuin keittiön kattilassa. Kapteeni kehoitti laittamaan kaikki käytettävissä olevat pumput toimintakuntoon ja kääntyi merikartan ääreen. Tovin sitä tutkittuaan hän päätteli että ollaan Lännennauloilla ja että apua kannattaa hakea sieltä pohjoiseen olevalta Säpin majakkasaarelta. Hän määräsi kolme miestä pelastusveneellä Säppiin apua hakemaan. Vesille lasketun veneen häipyessä sumuun sieltä kuului mutinaa kompassista ja jonkun merenkulkutaidosta, mutta pian sekin häipyi kuulumattomiin.
Säppiin saavuttuaan miehet pyysivät majakanvartijoita ottamaan radiolla yhteyttä Hacklinin konttoriin. Sieltä luvattiin lähettää hinaaja ”Santtu” avuksi, samalla konttori hälytti myös pelastusalus ”Syvärin” joka oli juuri hiljattain hankittu Reposaarelle meripelastusseuran käyttöön. Sen vesillelasku sujui uudenkankeasti, joten se pääsi lähtemään vasta tunnin kuluttua eli 13.30. Mukaan he ottivat luotsikutterin miehistöineen. Saavuttuaan Säppiin he ottivat saksalaiset merimiehet mukaan ja jatkoivat haaksirikkopaikalle, matkalla he saivat tietää että ”Santtu” oli kääntynyt sumun vuoksi takaisin. Pelastusalus laski PAULin kylkeen ja kapteenille kerrottiin tapahtuneesta, hän arveli urheana että laiva pysyisi pinnalla ja tyhjänä vedestä omilla pumpuillaan. ”Syväri” yritti muodon vuoksi vetää laivaa pois karilta mutta ei onnistunut, siinä se kökötti kuin heftalappu persuksissa.
Turhien yritysten jälkeen he lähtivät pois, jättäen luotsikutterin paikalle jos miehistön täytyisi poistua aluksesta. Tuuli alkoi illan mittaan puhaltaa voimakkaammin ja saksalaisten täytyi jättää laiva. He saapuivat Reposaarelle klo 23.00 mukanaan yöpaidat ja hammasharjat. Lauantain ja sunnuntain välisen yön he nukkuivat Reposaaren hotellissa joka oli jo monet kymmenet vuodet tuudittanut erinäisiä haaksirikkoisia uneen.
Sunnuntaina ja maanantaina miehistö kävi pelastamassa laivasta muonavaroja, sekä muuta pienempää tavaraa. Kova tuuli esti kuitenkin suuremmat operaatiot. Tiistaiaamuna saatiin haaksirikkopaikalle pelastusmiehistö ja hinaaja, porukkaan kuului myös paikallisia kalastajia. Päivän mittaan tehtiin useita irrotusyrityksiä, mutta turhaan. Pelastusmiehistön lähtiessä illalla pois, jäivät nämä kalastajat laivalle. Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa että rannikon asukkailla on vuosisataiset perinteet hylkytavaran ”huostaanotosta”. Verenperintö velvoitti ja miekkoset alkoivat hommiin. Illan ja yön kuluessa laiva menetti osan naftatynnyreistä, skanssin nojatuolit ja astioita. Parin seuraavan päivän aikana kalastajat unohtivat verkkonsa suulin seinälle merelle
lähtiessään, sen sijaan he kävivät kierittelemässä naftatynnyreitä parempaan talteen. Lastin ottaminen oli helppoa, sillä alus oli jo uponnut niin että kansi oli vedenpinnan tasolla.
Sitten laivan kapteeni ja vakuutustarkastaja saapuivat hylylle ja huomasivat nojatuolit ja tynnyrit kadonneiksi. Kapteenia otti päähän ja hän teki rikosilmoituksen. Poliiseilta kävi rikoksen selvittäminen nopeasti, sillä sodanaikana ei ollut kovin yleistä että talojen nurkilta löytyy polttoainetynnyreitä. Merirosvojen jäljiltä saatiin yhteensä yli 1800 litraa naftaa sekä muuta tavaraa, yhteisarvoltaan n. 50 000 silloista markkaa. Eurajoen käräjillä jaettiin tuomioita merirosvoudesta, vankeusajat vaihtelivat neljästä kuukaudesta aina 1.5 vuoden kuritushuonetuomioon. Tämä tapaus on viimeinen Suomessa tapahtunut merirosvousjuttu.
Käräjöinnin aikana PAUL päätti jäädä lopullisesti Luvialle. Aluksen runko murtui poikki aallokon vaikutuksesta ja peräosa vajosi kokonaan veden alle. Laivan arvo oli n. 5 miljoonaa markkaa, mutta vakuutettu vain n. 2,5 miljoonasta markasta.
Sodan jälkeen ja 50-luvulla laivan pinnan päälle jääneitä osia tulitettiin armeijan toimesta, ilmeisesti harjoitusmaalina ja joitain ammuksen osia saattaa vieläkin löytyä. Porin Urheilusukeltajat kävivät ensi kerran hylyssä v. 1984, jolloin se oli jo levinnyt pitkin pohjaa.
Vastaa