Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Raahen edustalla Etelänklupulla lepää matalikolle 20.7.1922 haaksirikkoutuneen kolmimastoparkki Tamara XI:n peräosa. Katkenneen aluksen keulaosa ajelehti muutaman meripeninkulman kaakkoon ennen uppoamistaan.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Raahen Varvinrannasta n. 40 m luoteeseen on kyljellään oleva avoveneen puuhylky.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Raahen keskustassa Maa-Fantin pohjoisrannassa on puuhylyn osia matalassa vedessä ja rantapenkereessä.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Raahesta lounaaseen olevan Koninpää-saaren itärannassa on puuhylyn jäänne.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Siikajoen Tauvonniemestä n. 5 mpk länteen on saksalaisen Hercules-nimisen ketjuruoppaajan hylky, pohja ylöspäin kääntyneenä.
Herkules oli iso länsisaksalainen ketjukauharuoppaaja. Vuonna 1965 Orenstein & Koppel Taugebau und Schiffstechnikin (O&K) valmistaman ruoppaajan omisti hampurilainen Philipp Holzmann AG. Sen suurin pituus oli 73 metriä ja leveys 12 metriä. Suurin ruoppaussyvyys oli peräti 24 metriä ja kauhojen tilavuus 900 litraa.
Vuosien varrella Herkules oli ruopannut Suomessa useita meriväyliä. Sen viimeiseksi työksi jäi Hailuodon lauttaväylän ruoppaus, jonka se pääsi aloittamaan 25.8.1988. Väylän ruoppauksen aloittanut imuruoppaaja Arcon osoittautui tehottomaksi kivisen pohjan vuoksi ja tilalle tuli hätiin järeä Herkules.
Työn valmistuttua ruoppaajaa lähdettiin hinaamaan saksalaisella Taucher O. Wulffin hinaajalla kohti Kokkolaa. Keskiviikkoiltana 9.11.1988 katkesi hinausvaijeri Kalajoen edustalla kovassa etelämyrskyssä. Miehittämätön Herkules keikkui myrskyssä niin voimakkaasti, ettei hinaaja voinut lähestyä sitä. Ruoppaaja ajelehti takaisin pohjoiseen ja kaatui Tauvon edustalla seuraavana aamuna.
Alus upposi 17 metrin syvyyteen ja painui osaksi hiesuun. Paikalle saapunut ja ankkuroitunut pelastusristeilijä Niilo Saarinen menetti ankkurinsa, kun sitä ei saatu irti pehmeästä hiesusta ja ankkuriketju katkesi nostoyrityksessä.
Herkules makaa noin 120 astetta kallellaan, kyljen ollessa 6 metriä pinnasta. Ruoppaajaa ei edes yritetty nostaa ja se on nyt sukellusseura Mursujen monipuolinen sukelluskohde. Se sopii niin aloittelijoille kuin kokeneillekin sukeltajille. On myös mahdollista sukeltaa ruoppaajan sisätiloissa.
Kohteen viralliset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Raahen edustalla olevan Ämmä-saaren länsilahdessa on puuhylyn hajonnut pohjaosa.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Hansa oli puurakenteinen 300 tonnin moottorialus joka oli rakennettu vuonna 1917 Tukholmassa. Sen pituus oli 32,18 metriä ja leveys 6,90 metriä.
Alus lähti Paraisilta Kemiin 24.9.1947 lastinaan 250 tonnia Lapin jälleenrakennuksen kipeästi kaipaamaa sementtiä. Laiva oli 30.9.1947 kello 00.30 matkalla pohjoiseen 10 merimailia Nahkiaisten majakkalaivasta luoteeseen. Konemestari poistui konehuoneesta hetkeksi ja jo 00.35 konehuoneesta tuprusi sakea savu, joka esti sammutustoimet. Hansa muuttui nopeasti vaaralliseksi, koska konehuoneessa oli naftatynnyreitä, bensiiniä, petroolia ja koneöljyä. Laivan polttoainetankit sijaitsivat konehuoneen molemmilla puolilla ja lisäksi takaosassa. Polttoaineiden kokonaismäärä oli 5000 litraa. Konehuone oli teräslevyillä vuorattu ja tämä hidasti palon leviämistä. Konehuoneen valaistus oli hoidettu katosta roikkuvalla Petromax-valaisimella, jota voidaan vahvimmin epäillä palon aiheuttajaksi.
Laivan miehistö, kuusi miestä ja nainen nousivat kannelle ja alkoivat laskea 2-4 beaufourtin länsiluoteisessa tuulessa pelastusvenettä. Siihen pääsi kolme miestä ja nainen, mutta sitten tuuli painoi veneen irti laivan kyljestä. Kapteeni sekä kaksi miestä jäivät palavalle alukselle. He lähtivät laivasta jollalla, jonka ainoat varusteet olivat kaksi ämpäriä.
Palava alus havaittiin majakkalaiva Nahkiaisesta. Apuun lähdettiin soutamalla, koska majakkalaivan moottorivene oli Raahessa muonanhakumatkalla. Kapteeni miehineen pelastettiin. Aamulla pelastusveneen etsintöihin liittyi luotsivene, merivartioaluksia ja luotsipiirin Perämeri-alus.
Päivän valjettua palava Hansa ajelehti lähemmäksi majakkalaiva Nahkiaista. Hansan kansirakenteet olivat pahoin palaneet, mutta alus ui normaalissa syväyksessä. Kello 10.35 Hansalla tapahtui pieni räjähdys ja alus upposi välittömästi kolme meripeninkulmaa majakkalaivasta luoteen ja pohjoisen välille. Kadonnutta pelastusvenettä ja siinä olleita neljää miehistön jäsentä ei löydetty.
5.10.1947 tavattiin Hansan pelastusvene tyhjänä 500 metriä Pyhäjokisuulta pohjoiseen. Vene todettiin vanhaksi ja lahoksi, lähes merikelvottomaksi. Hansan hylkyä ei ole löydetty
Kolmimastoparkki Tamara XI oli saksalainen, 65 metrinen ja 1075 brt:n rautalaiva. Se oli rakennettu vuonna 1876 Englannissa, Glasgowissa A.Stephen & Sons telakalla. Alkuperäinen nimi oli Pleione ja valmistuessaan se oli takiloitu fregatiksi. Vuosia se kuljetti siirtolaisia Australiaan, kunnes myytiin vuonna 1899 Norjaan. Parkiksi se takiloitiin vuonna 1904. Luvialaiset ostivat Pleionen Suomeen 1913, mutta jo seuraavana vuonna se joutui saksalaisten takavarikoimaksi ja nimi muutettiin Esowiksi, myöhemmin Alvine Homuthiksi ja vuodesta 1919 sen nimi oli Tamara XI.
Tamara XI ajoi matalikolle jo 20.7.1922 Hailuodon Marjaniemen edustalla. Suolalastissa olleen aluksen irrotti matalikolta eräs englantilainen höyrylaiva huomattavan korkeaa korvausta vastaan. Silloinen kapteeni erotettiin ja päälliköksi tuli laivan ensimmäinen perämies. Viimeiselle matkalleen Tamara lähti Kemistä puutavaralastissa ja tarkoitus oli täydentää sitä Raahessa. Lähestyessään Raahea lauantaina 9.9.1922 kello 18.00 oli alus lähes kilometrin sivussa laivareitiltä ja se sivuutti reimarin väärältä puolen törmäten Etelänklupun korkeimpaan kohtaan. Laiva nousi kivikon päälle ja keula nousi ylös. Tamara sai pahoja pohjarepeämiä ja alkoi pian vajota. Karikko on tältä kohdin nopeasti syvenevä ja perä painui osittain veden alle, keulan pysyessä tiukasti kivikossa. Keulan alla vettä oli kolmisen metriä ja perän takana lähes kuusi metriä. Ruotsista sähkötettiin avuksi Neptun-yhtiön höyrykäyttöinen pelastuslaiva Wictoria. Se saapui paikalle sunnuntaina puolenpäivän aikaan. Yltyvän tuulen takia pelastustoimiin ei voitu ryhtyä ja Wictoria siirtyi Lapaluotoon odottamaan tuulen tyyntymistä. Samoin Tamaran kymmenhenkinen miehistö evakuoitiin myrskyn tieltä maihin. Maanantaita 11.9.1922 vasten yöllä tuuli yltyi myrskyksi ja Tamara liukui jonkin verran alemmaksi karilla. Aamulla aluksesta oli nähtävissä vain osa keulaa. Myrskyn yhä yltyessä laiva kallistui aamulla kello 08.00 tienoilla ja mastot katosivat näkyvistä. Todennäköisesti Tamara katkesi jo tässä vaiheessa, sillä Kraaselin luotsituvalta nähtiin kiikarilla puutavaraa ajautuvan pohjoiseen tuulen mukana. Tätä jatkui pitkin päivää suuressa määrin. Tamaran miehistö totesi myrskyn tehneen heidän alukselleen viimeisen palveluksen ja kahdeksan miehistön jäsentä lähti jo maanantaina Saksaa kohti saksalaisella höyryaluksella. Loput miehistöstä lähti jonkin päivän kuluttua toisella aluksella, kun kapteeni oli saanut annettua torstaina meriselityksensä Raahen raastuvanoikeudelle. Syyksi haaksirikkoon ilmoitti kapteeni sen, ettei tähystäjä ollyt nähnyt Eteläklupun reimaria. Reimari oli sattunut juuri auringon kilon kohdalle ja reimarista puuttui `hattu. reimari kyllä huomattiin sitten, kun oltiin jo karilla. Tiistai aamuna havaittiin Tamaran keulaosan irronneen matalikolta ja ajautuvan pohjapuoli ylöspäin tuulen mukana kohti pohjoista. Peräosa oli uponnut pohjaan, mutta puutavaran kannattelema keula oli lähtenyt ajelehtimaan. Keulasta oli ulkona molemmat ankkurit, mutta kettinkejä ei ollut tarpeeksi ulkona ja ankkurit eivät yltäneet pohjaan. Keula ajelehti yli kolme meripeninkulmaa ohi Taskun ja jäi kiinni matalikolle lähelle laivareittiä. Tiistaina lähti pelastuslaiva Wictoria kohti Luleåta. Raahen Seutu uutisoi 30.09.1922 keulan uponneen matalikolle viime päivinä vallinneiden ankarien pohjatuulien vaikutuksesta.
Tamaran XI sekä keula- että peräosa ovat Raahelaisen sukellusseura Mursujen sukelluskohteita. Vuonna 1983 Mursut ja Raahen Meripelastusyhdistys nostivat Tamaran ankkurin ja se on nyt esillä Raahen museon edessä.