Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Kolmimastoparkki Tamara XI oli saksalainen, 65 metrinen ja 1075 brt:n rautalaiva. Se oli rakennettu vuonna 1876 Englannissa, Glasgowissa A.Stephen & Sons telakalla. Alkuperäinen nimi oli Pleione ja valmistuessaan se oli takiloitu fregatiksi. Vuosia se kuljetti siirtolaisia Australiaan, kunnes myytiin vuonna 1899 Norjaan. Parkiksi se takiloitiin vuonna 1904. Luvialaiset ostivat Pleionen Suomeen 1913, mutta jo seuraavana vuonna se joutui saksalaisten takavarikoimaksi ja nimi muutettiin Esowiksi, myöhemmin Alvine Homuthiksi ja vuodesta 1919 sen nimi oli Tamara XI.
Tamara XI ajoi matalikolle jo 20.7.1922 Hailuodon Marjaniemen edustalla. Suolalastissa olleen aluksen irrotti matalikolta eräs englantilainen höyrylaiva huomattavan korkeaa korvausta vastaan. Silloinen kapteeni erotettiin ja päälliköksi tuli laivan ensimmäinen perämies. Viimeiselle matkalleen Tamara lähti Kemistä puutavaralastissa ja tarkoitus oli täydentää sitä Raahessa. Lähestyessään Raahea lauantaina 9.9.1922 kello 18.00 oli alus lähes kilometrin sivussa laivareitiltä ja se sivuutti reimarin väärältä puolen törmäten Etelänklupun korkeimpaan kohtaan. Laiva nousi kivikon päälle ja keula nousi ylös. Tamara sai pahoja pohjarepeämiä ja alkoi pian vajota. Karikko on tältä kohdin nopeasti syvenevä ja perä painui osittain veden alle, keulan pysyessä tiukasti kivikossa. Keulan alla vettä oli kolmisen metriä ja perän takana lähes kuusi metriä. Ruotsista sähkötettiin avuksi Neptun-yhtiön höyrykäyttöinen pelastuslaiva Wictoria. Se saapui paikalle sunnuntaina puolenpäivän aikaan. Yltyvän tuulen takia pelastustoimiin ei voitu ryhtyä ja Wictoria siirtyi Lapaluotoon odottamaan tuulen tyyntymistä. Samoin Tamaran kymmenhenkinen miehistö evakuoitiin myrskyn tieltä maihin. Maanantaita 11.9.1922 vasten yöllä tuuli yltyi myrskyksi ja Tamara liukui jonkin verran alemmaksi karilla. Aamulla aluksesta oli nähtävissä vain osa keulaa. Myrskyn yhä yltyessä laiva kallistui aamulla kello 08.00 tienoilla ja mastot katosivat näkyvistä. Todennäköisesti Tamara katkesi jo tässä vaiheessa, sillä Kraaselin luotsituvalta nähtiin kiikarilla puutavaraa ajautuvan pohjoiseen tuulen mukana. Tätä jatkui pitkin päivää suuressa määrin. Tamaran miehistö totesi myrskyn tehneen heidän alukselleen viimeisen palveluksen ja kahdeksan miehistön jäsentä lähti jo maanantaina Saksaa kohti saksalaisella höyryaluksella. Loput miehistöstä lähti jonkin päivän kuluttua toisella aluksella, kun kapteeni oli saanut annettua torstaina meriselityksensä Raahen raastuvanoikeudelle. Syyksi haaksirikkoon ilmoitti kapteeni sen, ettei tähystäjä ollyt nähnyt Eteläklupun reimaria. Reimari oli sattunut juuri auringon kilon kohdalle ja reimarista puuttui `hattu. reimari kyllä huomattiin sitten, kun oltiin jo karilla. Tiistai aamuna havaittiin Tamaran keulaosan irronneen matalikolta ja ajautuvan pohjapuoli ylöspäin tuulen mukana kohti pohjoista. Peräosa oli uponnut pohjaan, mutta puutavaran kannattelema keula oli lähtenyt ajelehtimaan. Keulasta oli ulkona molemmat ankkurit, mutta kettinkejä ei ollut tarpeeksi ulkona ja ankkurit eivät yltäneet pohjaan. Keula ajelehti yli kolme meripeninkulmaa ohi Taskun ja jäi kiinni matalikolle lähelle laivareittiä. Tiistaina lähti pelastuslaiva Wictoria kohti Luleåta. Raahen Seutu uutisoi 30.09.1922 keulan uponneen matalikolle viime päivinä vallinneiden ankarien pohjatuulien vaikutuksesta.
Tamaran XI sekä keula- että peräosa ovat Raahelaisen sukellusseura Mursujen sukelluskohteita. Vuonna 1983 Mursut ja Raahen Meripelastusyhdistys nostivat Tamaran ankkurin ja se on nyt esillä Raahen museon edessä.
Vastaa