Ingeborg

Torstaina 18.10.1923 lähti tanskalainen painolastissa oleva vain vuoden vanha höyrylaiva Ingeborg, 1100 nrt, Odensesta Kaskisiin kapteeni N.P.Troestin johdolla. Matka jatkui ilman erityisiä tapahtumia sunnuntaihin 21. lokakuuta kello 10.30, jolloin oltiin Merikarvian korkeudella. Sää oli hyvä, tuuli länsiluoteesta 10 m/s. Tuolloin suunnittiin Sälgrundetin majakkatorni suuntaan ONO 1/2 O. Luotsilippu nostettiin ylös. Aluksen vauhtia hidastettiin ja valmistauduttiin odottamaan luotsin saapumista.

Yllättäen noin kello 12.25 laiva tärähti rajusti pohjaan ja pysähtyi karikkoon. Laivalta sähkötettiin eetteriin kiireinen pyyntö hinausavun saamiseksi.

Pian huomattiin että keulatankki, lastiruuma numero 2 ja konehuone alkoivat täyttyä vedellä. Keulatankkia alettiin tyhjentää ja samalla yritettiin peruuttaa täydellä vauhdilla jotta laiva irtoaisi karilta. Laiva ei liikahtanutkaan. Vuoto konehuoneessa lisääntyi ja tyhjennys keskitettiin sinne. Koneet pysäytettiin.

Kello 14.30 saapuivat luotsit paikalle. He kertoivat että laiva oli karilla etelään Yttergrundista Hiidensillan matalikolla. Tuolloin kapteenille valkeni karmea totuus. He olivat erehtyneet luulemaan etelämpänä olevaa Yttergrundin majakkaa Kaskisten lähellä olevaksi Sälgrundin majakaksi!

Paapuurin pelastusvene laskettiin vesille ja osa miehistöstä meni siihen. Vene hinattiin maihin Yttergrundin luotsiveneellä. Laivalle jäivät kapteeni, molemmat perämiehet ja neljä miestä.

Pumput kävivät, mutta vedenpinta nousi edelleen. Kello 20 oli tuli sammutettava paapuurin pannun alta, koska vesi saavuttaisi sen pian. Samoihin aikoihin saapuivat pelastusyhtiö Neptunin pelastushöyrylaivat haaksirikkoutuneen lähelle.

Pelastustyöt yritettäisiin aloittaa heti päivän valjettua ja yön aikana oli tärkeimpänä huolena pitää tuli styypuurin pannun alla. Yön aikan tuuli kääntyi pohjoisen ja idän kautta kaakkoon ja kello 4 se yltyi myrskyiseksi. Samalla alkoi laiva voimakkaasti hakkaamaan karikkoon. Aamulla merenkäynti ja tuuli olivat niin kova, ettei pelastustöitä voitu aloittaa. Kapteeni totesi tilanteen melko toivottomaksi ja määräsi loput miehistä jättämään laivan. Styyrpuurin pelastusvene laskettiin vesille ja miehistö souti pelastuslaivan luokse. Kapteeni jäi laivaan. Tuli sammui styypuurin pannun alta. Pumput pysähtyivät.

Päivän loppupuolella puhkesi kova kaakkoismyrsky ja laiva hakkautui yhä pahemmin karikkoon. Vesi nousi rajusti laivassa. Kello 16 aikaan tuuli kääntyi lounaaseen ja yltyi kovaksi myrskyksi. Silloin kävi selväksi, että alus ei kestäisi enää toista yötä ja kapteeni päätti jättää Ingeborgin pienellä jollalla. Tiistaina 23. lokakuuta aamuyöllä paikalle jäänyt pelastusalus lähti pelastettujen kanssa Reposaarelle suojaan odottamaan parempaa säätä.

Sää jatkui huonona ja laiva kärsi yhä pahempia vaurioita. Marraskuun alkupäivinä havaittiin Ingeborgin menneen poikki. Alus tuomittiin hylyksi ja siitä pelastettiin seuraavana vuonna höyrykattilat ja muu arvokas tavara.

Finkenwärder

Tammikuussa 1925 hampurilainen troolari Finkenwärder lastasi Hampurissa erään väkijuomia välittävän firman toimesta 34.000 litraa spriitä ja muita väkijuomia. Troolari oli tyypillinen aikakautensa syvänmeren kalastusalus, jolla toimittiin pääasiassa pohjanmerellä ja Islannin vesillä.

Kapteeni Herman Heinen komennossa troolari höyrysi Danzigin kautta Sundsvalliin. Näin siis virallisesti. Tosiasiassa matka suuntautuisi pohjanlahdelle Luvian ulkopuolelle, josta jatkettaisiin ylös rannikkoa niin korkealle kuin pirtua riittäisi. Matkan varrella oli nimittäin useita pysähdyspaikkoja joissa tätä jaloa ainetta myytäisiin. Myynnistä huolehtisivat ’spriiagentit’ herra Forss ja laivan taloudenhoitaja Jaenicke.

Laiva ankkuroitui Luvian edustalle, Pietarinkarin ulkopuolelle 27. tammikuuta. Täällä herra Forss poistui aluksesta erään kalastusveneen mukana. Hänen tarkoituksenaan oli kerätä tilauksia mantereella. Muutaman päivän aikana kävi laivan luona 4 kalastusvenettä ja olivat niiden mukana tulleet miehet ostaneet kaikkiaan 250 kanisteria pirtua ja muutaman laatikon väkijuomia.

Tammikuun 31. päivänä 11 aikaan aamulla jatkoi laiva matkaa Siidepyyhyn Jaenicken käskystä. Forssin piti tulla sieltä laivaan mukanaan lisää tilauksia. Lähestyttäessä määränpäätä ajoi laiva klo 16 aikaan täyttä vauhtia karille Hiidensillan matalikolle. Tätä matalaa ei oltu merkitty Saksan Amiraliteetin merikarttaan. Haaksirikon tapahtuessa ilma oli kirkas ja tuuli noin 3-4 beaufortia. Yttergrundin majakka näkyi selvästi. Laiva alkoi nopeasti täyttyä vedellä. Noin klo 16.50 kapteeni miehistöineen jätti laivan ja he saapuivat Yttergrundiin noin klo 20.30 illalla. Kaikki laivan paperit olivat jääneet laivaan.

Majakan väki majoitti viluiset ja salaperäiset haaksirikkoiset. Majakkamestari Molander kysyi saksalaisilta laivan lastia, mutta ei saanut vastausta. Seuraavana päivänä Molander meni käymään laivalle. Finkenwärder oli pahasti kallellaan. Konehuoneet ja kajuutat olivat täynnä vettä. Niin ikään toinen puoli täkistä oli veden alla. Kurkistaessaan ruumaan hän havaitsi sen olevan täynnä spriitä. Hän toi mukanaan majakalle 52 kanisteria spriitä ym. tavaraa. Spriiagentti yritti samanaikaisesti polttaa tyynyn sisälle kätkemänsä rahat ja muut paperit, mutta yritys estettiin muiden toimesta. Jaenicke selitti tekonsa syyksi sen, että hän oli sodan aikana palvellut sukellusveneissä ja menettänyt hermonsa erään taistelun aikana, eikä aina kyennyt hallitsemaan tekojansa. Paikalle kutsuttiin pikimmiten joukko viranomaisia kuulustelemaan haaksirikkoutuneita. He löysivät vielä lisää pirturahoja Jaenicken kengistä.

Tuuli alkoi vähitellen voimistua, eikä paikalle sattumalta saapunut hinaaja voinut ryhtyä pelastustöihin. Laiva sitäpaitsi oli niin lujasti karilla, että sen pelastaminen oli aika epätodennäköistä. Ankara merenkäynti teki pian tehtävänsä ja 6. helmikuuta laiva hajosi ja vaipui kokonaan pohjaan. Pirtukanisterit, joita oli 3000 kappaletta ajelehtivat lounaistuulessa pitkin merta ja kohti rantaa. Runsaat 1000 kanisteria saatin miltei heti pelastettua rannoilta ehjinä, mutta suuri osa oli kanistereista kuitenkin menetettiin. Paikalle saapuneet tullilaivat pelastivat myös merellä ajelehtineita kanistereita hylyn ympäristöstä. Vielä viikonkin kuluttua löytyi rannoilta ehjiä kanistereita, joista epäilemättä koitui suurta iloa löytäjille.

Kapteeni ja Jaenicke saivat suuret sakot salakuljetuksesta. Myynnistä saadut rahat, alkoholilasti ja hylky varusteineen julistettiin menetetyiksi. Muu miehistö vapautettiin syytteistä. Toinen spriiagentti, herra Forss, oli kadonnut ja todennäköisesti poistunut maasta.