Hylkyihin liittyvää hajatietoa
PARKKILAIVAN VESTAN TUHO
Kristiinankaupunkiin kuuluva Siipyy oli 1800-luvulla vilkas laivanrakennuspitäjä. Sen varveilta veteen lasketut alukset löysivät omistajansa usein Ahvenanmaalta ja Turun saaristosta.
Parkkilaiva Vesta rakennettiin hongasta tasasaumaiseksi Siipyyssä vuonna 1865. Kantavuutta aluksella oli 309 rekisteritonnia. Pituus oli 36.1 metriä, leveys 8.3 metriä ja syväys 4.4 metriä. Laivan vaiheista ei ole paljoakaan tietoa säilynyt, mutta vuodet todennäköisesti kuluivat laivan kyntäessä pääasiassa Itä- ja Pohjanmerellä. Omistajakin vaihtui vuosien saatossa muutaman kerran. Viimeiset vuodet sen omisti muuan F.A. Janssen Korppoon pitäjästä Turun seudulta.
Parkkilaiva Vestan viimeinen reissu alkoi Englannista, Kentin satamasta. Siellä vaihdettiin kapteeni ja vastuun laivasta otti varustajan poika F.K. Janssen. Hän oli juuri saanut kapteenin paperit ja tämä oli hänen ensimmäinen päällikkyytensä. Laivan lasti oli saatu purettua 25. heinäkuuta ja paluumatka Suomeen aloitettiin pikimiten, eli 27. heinäkuuta 1892 aamulla, luotsin avustuksella. Sopivaa lastia ei oltu saatu paluumatkalle, joten laiva ui painolastissa. Päämääränä oli Pohjanlahden ehkä vilkkain puutavarasatama, Porin pohjoispuolella oleva Reposaari. Sieltä haettaisiin ulkomaille vietäväksi täysi puutavaralasti.
Vestan matka suuntautui ensin Ternellseen Ranskaan ja edelleen Vlissingeniin Hollantiin, jonne laiva saapui elokuun kuudentena. Hollannissa jouduttiin myrskytuulien takia makaamaan pari päivää. Elokuun 8. Vesta pääsi lähtemään Pohjanmerelle ja purjehti vaihtelevilla tuulilla, kunnes saapui 15. elokuuta Helsingörin redille odottelemaan pääsyä salmen läpi. Tullitarkastuksen ja muiden muodollisuuksien jälkeen matka jatkui Itämerelle, jossa purjehdittiin ilman erikoisempia tapahtumia.
Elokuun 26. aamulla Vesta ohitti Märketin majakan Ahvenanmaan länsipuolella. Tuuli oli hiljainen, lounaan ja etelän välistä. Iltaa myöden tuuli kuitenkin yltyi ja ilma muuttui puoliselkeäksi. Mäntyluodon ja Reposaaren ulkopuolella oleva Säpin majakkasaari tuli näkyviin itä-koillisesta illalla kymmenen aikaan. Mantereelta päin oli salakavalasti noussut sakea sumu ja kapteeni Janssen tulkitsi sumun seasta näkyvät maamerkit väärin. Hän luuli aluksensa olevan Mäntyluodon suulla olevan Kallon luotsipaikan luona, jossa on syvää vettä rantaan asti. Siksi hän antoi laivansa mennä lähemmäs ja lähemmäs rantaa, kunnes kello 23.30 karahti laivan pohja kiville.
Laivaa yritettiin luovata laitatuuleen, mutta turhaan. Oltiin tiukasti karilla ja tuulikin oli yltymään päin. Kapteeni Janssen peilasi suunnan ja etäisyyden sumusta näkyvään majakkaan ja sai tulokseksi O.t.S (=idästä piiru etelään) ja etäisyydeksi 3 mpk. Suunta osuu Säpin ulkopuolisille matalille, mutta etäisyyttä hän liioitteli huomattavasti. Matalat ovat todellisuudessa alle mailin päässä saaresta. Meriselityksessään Porin raastuvanoikeudelle hän kertoi asiasta seuraavaa:
”Tietooni on sittemmin tullut, että karit Säpin länsipuolella luotettavien miesten sanan mukaan ovat paljon lännempänä kuin merikortit näyttävät, eikä minun tieteni korjausta siinä kohden ole uusien merimittauksien kautta tehty.”
Oli niin tai näin, tuuli sen kuin yltyi ja laiva alkoi hajota. Aallot murtuivat avuttoman aluksen kannelle ja laivan köli mureni kalliota vasten. Mastojen pelättiin kaatuvan myllerryksessä ja miehistö siirtyi laivaveneellä turvaan majakkaväen luo. Sinne jäi laivaan varusteet ja proviantti.
Seuraavana aamuna, lauantaina 27. elokuuta 1892, miehistöä kohtasi rannalla lohduton näky. Vallitsi kova lounaismyrsky. Meri pauhasi aluksen ympärillä, ruhjoen sitä parhaan taitonsa mukaan. Majakkaväen ja luotsien avulla sai miehistö pelastetuksi hylystä hieman omia tarvikkeitaan, mutta suurin osa laivan varusteista jäi laivaan. Illalla myrsky mursi laivan kyljet ja kaatoi mastot. Sunnuntaiaamuna, myrskyn jo laannuttua, ei laivasta näkynyt enää jälkeäkään. Saaren rannalle oli ajautunut runsaasti hylkypuuta, samoin laivan osia oli ajautunut myös Mäntyluodon ja Reposaaren ja muiden lähisaarten rannoille.
Ei varmaankaan ollut nuoren kapteenin olo kovinkaan kaksinen kun piti isäukolle ilmoittaa, että laiva oli saapunut Reposaarelle, tosin metrin pätkissä.
Kymmenkunta vuotta sitten eräät porilaiset sukeltajat löysivät Säpin ulko-matalan lähettyviltä 12 metrin syvyydestä kivikkoiselta pohjalta hylyn jäännöksen. Se oli 12 metrin pituinen ja kolmen metrin levyinen kappale tasasaumaan rakennetun laivan kyljestä. Hylynkappaleen kaarten välistä löytyi lyijyluoti ja vierestä rustijumpru. Tuo pala kylkeä on todennäköisesti ollut osa parkkilaiva Vestaa. Hylyn osia on löytynyt myöhemmin lisää: polvia, lankkua, kaaritusta, pyöröpuita. Meri on repinyt ja levittänyt laivan jäännökset laajalle alueelle, eikä mitään suurempaa kokonaisuutta ole toistaiseksi löytynyt.
Vastaa