Hylkyihin liittyvää hajatietoa
JOUTSENEN MYÖHÄINEN KOTIINPALUU
Närpiöläinen kaljaasi Svan makasi täydessä kappaletavaralastissa Tukholman satamassa marraskuun 19. päivänä vuonna 1856. Laivuri Johan Erik Nygård ja hänen miehistönsä, kaksi matruusia, odottivat kärsimättöminä luotsin tuloa. Talvi oli kovaa vauhtia tulossa ja he halusivat päästä lähtemään ennenkuin jääpeite kattaisi Suomen rannikon. Määränpää oli kotisatama Kaskinen Selkämeren rannalla.
Viimein luotsi saapui ja iltapäivällä klo 15 nostettiin purjeet ja aloitettiin kotimatka. Muutaman päivän purjehduksen jälkeen jouduttiin ankkuroimaan Taholman luokse, koska vastatuuli esti matkan jatkamisen. Seuraavana päivänä 23. marraskuuta tuuli oli kääntynyt lounaaseen ja päästiin jatkamaan matkaa Ahvenanmerelle. Yöllä kello 23 ohitettiin Understeinin majakka.
Sen jälkeen purjehdittiin Pohjanlahdelle, jossa matka taittui hyvän sään vallitessa ja ilman erityisiä tapahtumia sunnuntaihin 30. marraskuuta kello 1.30 jolloin kohdattiin jäätä. Kurssi muutettiin heti etelälounaaseen. Seuraavana aamuna saatiin Siipyyn kellotapuli näkyviin eteläkaakossa. Kurssi muutettiin pohjoiskoilliseen ja purjehdittiin ajojäissä niin pitkään kuin mahdollista tarkoituksena päästä Kaskisiin. Tuuli kuitenkin kääntyi itäiseksi jolloin kaljaasin oli palattava takaisin merelle.
Maanantaina 1. joulukuuta kaljaasi luovi rannikon tuntumassa siten että Siipyyn kellotapuli pidettiin koko ajan näkyvissä. Rannikon jäätilanne muuttui koko ajan huonommaksi, joten laivuri Nygård päätti purjehtia kohti Reposaarta. Jäätä oli alkanut muodostua laivan rakenteisiin ja tilanne oli alkanut muodostua varsin ikäväksi. Koko päivän ja seuraavan yön kaljaasi purjehti hiljalleen kohti etelää. Aikaisin aamulla saatiin Enskeri näkyviin ja jatkettiin edelleen kunnes Säppikin oli näkyvissä. Aamupäivällä oltiin Reposaaren ulkopuolella ja nostettiin luotsilippu ylös.
Kello 12 tuuli kääntyi kaakkoon. Luovittiin ja odoteltiin luotsia kello 16 saakka, jonka jälkeen oli pakko ankkuroida Kaijakarin pohjoispuolelle koska pimeys ja ajojäät tekivät luovimisen mahdottomaksi. Illalla tuuli kääntyi länteen, kaljaasin ankkuri nostettiin ja purjehdittiin väylää pitkin pohjoiseen Kaijakarista kunnes pysähdyttiin jäänreunaan. Kun tuuli kello 21.30 kääntyi uudelleen kaakkoon, painoivat ajojäät aluksen karille Kallioholman luokse. Tuuli ja merenkäynti olivat kuitenkin sen verran heikko, että kaljaasilla ei ollut mitään vaaraa.
Keskiviikkona 3. joulukuuta aamupäivällä tuli luotsivanhin neljän muun luotsin kanssa laivalle. Heidän avustuksella laiva saatiin pois karilta. Ankkuri nostettiin ja purjehdittiin luotsin johdolla Tahkoluodon satamaa kohti jossa kuitenkin kohdattiin kiintojäätä ja laiva oli pakko ankkuroida jään reunaan. Iltapäivällä tuli tullivahti laivaan. Pimeän tullessa laiva ankkuroitiin varmuuden vuoksi vielä toisellakin ankkurilla jossa oli kettinki.
Torstaina 4. joulukuuta tilanne muodostui kriittiseksi. Voimistuva tuuli ja korkea merenkäynti olisivat tehneet mahdolliseksi purjehtia syvemmälle satamaan sillä jää murtui lautoiksi, mutta ankkurikettinki katkesi yllättäen ja laiva ajautui tuulen mukana ja juuttui kivelle pohjastaan. Ajelehtivat jäät ympäröivät pian aluksen kokonaan. Tuuli kääntyi eteläiseksi ja laiva ajautui jäiden mukana Paakarin länsikärkeen jossa ankkurin trossi katkesi. Iltapäivällä laiva ajautui edelleen jäämassojen painamana Arvekarin matalalle tyrskyjen keskelle ja pohja hakkautui rikki. Alukseen alkoi tulvia vettä. Laivuri Nygård miehistöineen päätti jättää aluksen, koska mitään ei ollut enää tehtävissä kaljaasin pelastamiseksi.
Myöhemmin yltyvä aallokko hajotti kaljaasin matalikolle. Laivan lasti pelastettiin ja myytiin huutokaupalla kaupungin pakkahuoneella seuraavan vuoden tammikuussa.
Seppo Salonen 19.11.1999
Vastaa