Hylkyihin liittyvää hajatietoa
SATURNin karmea kohtalo
Helsinkiläinen kolmimastoinen moottorikaljaasi Saturn, joka oli rakennettu Virossa vuonna 1913, purjehti yltyvässä tuulessa Siipyyn ja Merikarvian välillä. Laiva oli puutavaralastissa matkalla Kemistä Göteborgiin. Oli marraskuun 6. vuonna 1947. Kyseessä piti olla tavanomainen matka, mutta luonto ja kohtalo oli päättäneet toisin. Tuuli yltyi rajuksi myrskyksi ja Saturnin matka muuttui painajaiseksi. Myrsky sorti aluksen kurssistaan ja laiva sai pahan pohjakosketuksen Hiidensillan matalikolla. Pohjaan tuli repeämiä ja peräosa ruhjoutui pahoin. Konehuone ja muut tilat täyttyivät vedellä. Laiva menetti ohjattavuutensa ja sen pelättiin uppoavan. Miehistö jätti laivan ja siirtyi pelastusveneeseen, mutta myrskyävä meri vei neljä miestä mennessään. Loput viisi taistelivat merta vastaan kunnes jäätävä tuuli hiljensi heidätkin.
Ylläoleva on fiktio siitä mitä ehkä tapahtui. Todelliset tapahtumat Merikarvian korkeudella jäävät ikuiseksi arvoitukseksi, sillä yksikään laivan miehistöstä ei jäänyt eloon kertoakseen tapahtumista.
Marraskuun kuudennen päivän aamuna kello 6 sai silloinen meripelastusaseman päällikkö Kalle Granath ilmoituksen paikallisilta kalastajilta, että Tahkoluodon vieressä olevan Tarhakarin rantaan oli ajautunut purjelaiva. Pelastusmiehet riensivät paikalle ja havaitsivat laivan olevan karilla noin 100 metriä rannasta. Laivan mastot olivat pystyssä ja keulamastossa lepatti purje valtoimenaan. Muut purjeet olivat riekaleina. Vaivoin miehet pääsivät haaksirikkoutuneen luokse ja nousivat kannelle. Näky oli lohduton. Tuuli vinkui vanteissa, mutta muutoin laiva vaikutti tyhjältä. Laivan peräosa oli murskaantunut pahoin ja perähytti oli repeytynyt kokonaan pois. Kansilasti oli suurimmaksi tallella. Laiva oli täyttynyt vedellä ja pysyi pinnalla ainoastaan ruumassa olevan lastin avulla. Kannenalaiset tilat olivat täynnä vettä, eikä konehuonetta ja muita asuintiloja päästy tutkimaan. Miehistöstä ei näkynyt jälkeäkään. Pelastusmiehet palasivat rantaan mietiskellen miehistön kohtaloa.
Samana aamuna oli Säpin majakkamestari ollut tornissa kiikaroimassa merelle, kun hän oli havainnut jonkin veneen juuttuneen riutalle vain sadan metrin päässä rannasta Präälän luona. Tarkemmin katsottuaan hän oli kauhukseen havainnut, että veneessä oli ihmisiä jotka makasivat tuhdoilla liikkumattomina. Hän juoksi alas tornista luotsituvalle ja hälytti miehet pelastustöihin. Miehet ryntäsivät rantaan ja kahlasivat veneen luo pitkä köysi mukanaan. Näky järkytti heidät. Veneessä oli viisi ruumista, joista yksi oli keulassa polvillaan kädet ristissä. He vetivät veneen rantaan ja ilmoittivat tapahtuneesta mantereelle.
Pelastustöitä johtavilla oli jo tiedossa että Saturnin miehistöön kuului 9 miestä, joista neljä oli siis edelleen kateissa. Laajat etsinnät käynnistettiin kadonneiden löytämiseksi. Venekunnat ja lentokone haravoivat lähialueen saaria mutta kadonneita ei löytynyt. Useita päiviä kestäneet etsinnät päättyivät lopulta tuloksettomina. Epilogina mainittakoon että kapteenin ruumis ajautui myös joitain päiviä myöhemmin Säpin rannoille.
Haaksirikkoutuneen laivan pelastustyöt aloitettiin tuulten tyynnyttyä ja lastia purettiin proomuihin niin paljon, että saatiin laiva pois karikolta. Hylky hinattiin Tahkoluodon sisäpuolelle jossa loputkin lastista purettiin. Saturn todettiin niin pahoin vaurioituneeksi että se julistettiin hylyksi.
Saturnin hylky makaa tänä päivänä Paakarin saaren kärjessä neljän metrin syvyydessä. Sen kyljet ovat osittain pystyssä ja kansirakenteet ovat sortuneet sisälle. Saturnin pelastusvene makaa edelleen Säpin länsirannalla muistuttaen meren arvaamattomasta julmuudesta.
Vastaa