Hylkyihin liittyvää hajatietoa
RATASLAIVA SALAMA
Kun seurataan siipirataslaiva SALAMAN vaiheita taaksepäin, on palattava aina Krimin sodan aikoihin. Tämä ”Itämainen sota” alkoi vuonna 1853 syksyllä, jolloin Venäjän keisarikunta joutui sotaan Turkkia, sekä myöhemmin Englantia ja Ranskaa vastaan. Suomen ulkopoliittinen yhteys Venäjään aiheutti joutumisen sotatilaan mainittuja valtioita vastaan.
Vuonna 1855 saapui Englantilais-Ranskalainen laivasto-osasto ryöstöretkelle Reposaarelle, jossa se toimeenpani hävityksiä. Sen jälkeen se suuntasi kulkunsa Poria kohti, jonka puolustushalu oli romahtanut Reposaaren tapahtumien jälkeen. Porin kauppiaat pelkäsivät kaupunkinsa puolesta ja päättivät tarjota lunnaita; ainoan höyrylaivan, muutamaa vuotta vanhan SOVINNON, sekä kymmenkunta jahtia. Vihollinen suostui.
Välittömästi sodan jälkeen muodostettiin yhtiö, joka ryhtyi nopeasti hankkimaan kaupunkiin uutta höyrylaivaa välittämään Porin ja Reposaaren välistä matkustajaliikennettä. Syksyllä 1857 saapui Reposaarelle samana vuonna Newcastlessa valmistunut 30-hevosvoimainen, 18-lästinen höyrylaiva SALAMA. Laiva mitattiin Porin kaupungin laivamittarin luona 13. marraskuuta 1857. Se alkoi kulkea säännöllisiä vuoroja Porin ja Reposaaren välillä. Matkustajien lisäksi SALAMA kuljetti mukanaan myös jokiproomua, jolla ulkomailta saapuneet tavarat kuljetettiin Reposaarelta Poriin, tätä proomua kutsuttiin myös ”Salaman vasikaksi”. Matkustajien hyvinvointia ajatellen oli laivassa myös ravintola jota hoiti kapteenin rouva.
Salama-yhtiö purettiin vuonna 1875. Seuraavana vuonna laiva sekä sen kuusi proomua myytiin huutokaupalla, uusiksi omistajiksi tulivat kauppaneuvos A. Ahlström ja kapteeni Östling. He pitivät SALAMAa edelleen välittämässä Porin ja Reposaaren välistä liikennettä, kunnes alus syyskuussa vuonna 1885 ajoi kivelle ja upposi. Laiva oli tulossa Merikarvialta jonne se oli hinannut erään ruotsalaisen laivan ja ajanut Smöröga-nimiselle karille. Onnettomuudesta antoi laivan kapteeni ja koneenhoitaja L.G Östling Porin Raastuvanoikeudelle lyhennettynä näin kuuluvan haaksirikkoselityksen:
” SALAMAlla hinattuani kuunerttilaiva WIMBRITSHAMNin, kotoisin Ruotsista, Reposaarelta Kuuskerin satamaan Merikarvialle, palasin mainittu SALAMA tyhjänä klo 1/2 7 iltapuolella t.k. 5 p:nä ensin Merikarvian luotsien, ja sitten luotsivanhimman Forss’in komennolla. Alkoi pimetä ennen kuin ehdimme Ison Enskerin kohdalle, jonka tähden minä varmuuden vuoksi tahdoin mennä laivan kanssa sanotun Enskerin ulkopuolella olevan karin ulkopuolta, mutta yllämainittu Forss tahtoi, lyhentääksensä matkaa, mennä ulommaisten karien ja Kaijakari-luodon sisäpuolta vastoin minun selvää tahtoa. Kello 9 aikaan j.p.p. tarttui alus kuitenkin karille, mutta ilman mitään huomattavaa vahinkoa. Puolen tuntia kuljettuaan törmäsi alus klo 1/2 10 karille ja pysähtyi. Etusalonki täyttyi heti vedellä. Kohta sen jälkeen matkustin laivan toisella purrella Reposaarelle hakemaan apua, josta sain höyrypursi RÄFSÖn. Kello 1/2 6 seuraavana aamuna saapui tämä vahinkopaikalle vieden mukanaan meidät, sukeltajan ja lisäväkeä pumppuamista varten. Paikalle tultua menimme kaikki SALAMAlle, mutta kun enemmän miehiä tarvittiin, palasi RÄFSÖ takaisin Reposaarelle ja kun se kello 11 samana aamupuolena tuli takaisin 20 miestä mukanaan, lähti SALAMA itsestään karilta ennenkuin mitään ehdittiin toimeen panna ja upposi perä edellä ja täyttyi vedellä, ihan lähellä jyrkkää kalliota noin 2 1/2 sylen syvyyteen. Ulosheitetyt ankkurit estivät sen paikaltaan saamista. Koko yllämainitun ajan sekä tähän asti on ilma ollut kaunis ja hiljainen tuuli puhaltanut kaakosta, jotta vahinkopaikalla ei meri ole käynyt, mutta epävarmaa on kuitenkin, voidaanko alusta enää pelastaa.”
Laivaa yritettiin 8.9 lotjien avulla nostaa ylös, mutta tuloksetta. Laiva oli vakuuttamaton. Kapteeni L.G Östling teki huolintaliike John Larsson & Co.J sekä muutaman muun henkilön kanssa pelastuspalkkiosopimuksen aluksen irtaimiston pelastamiseksi. Aluksesta nostettiin mm. seuraavaa: Petroolia, kirjoituspaperia, niinimatto, nauloja, kattohuopaa, vuotia, purjekangasta, purjelankaa, pumppunahkaa, purjeneuloja , sekä paljon muuta. Hylyssä sukellettiin 8-11.9 yhteensä noin 54 tuntia.
Seuraavan kerran laivasta mainittiin paikallisessa sanomalehdessä 16.9, ja uutinen kuului seuraavasti: ” Höyrylaiva SALAMAa, joka t.k. 6 p:nä upposi Smöröga-nimisen karin luona, ei kuulu saatavan ylös. Ruotsalaisen pelastusyhtiön höyrylaiva NEPTUN on ollut tarkastamassa laivan asemaa, mutta nähnyt pelastustyön mahdottomaksi.”
Laivaa ei nostettu, mutta myöhemmin siitä pelastettiin messinkipannu, sekä muut koneet. Lähes vuosisadan ajan on vanha SALAMA ollut myrskyjen hakattavana, ja matalaan veteen kun on uponnut niin jäljelle ei ole jäänyt kuin pieni ruostuvan raudan muodostama kumpu karin juurelle.
Siipirataslaiva SALAMAn mitat: Höyrykoneen teho 30 hv pituus 26.1 m, leveys 5.4 m, syväys 1.5 m. Laivan lästiluku on 18.
Seppo Salonen 18.1.1981
Katso myös
Vastaa