Hylkyihin liittyvää hajatietoa
RUOPPAAJA MANNIN UPPOAMINEN
Perjantai elokuun 30. päivä vuonna 1974 oli Porin Karhun kipparin, Pentti Jämsän mielestä aivan tavallinen. Toimeksiantona oli helsinkiläisen insinööritoimisto Tekran ruoppaajan Manni 2:n hinaaminen Raumalta Pihlavanlahdelle. Ruoppaajan tuleva työmaa oli Vuorikemian tehtaan vedenpoistokanavan kaivaminen.
Manni 2 oli rakennettu vuonna 1971 Haapavedellä. Se oli ponttoonirakenteinen, kuin katamaraani, sekä varustettu Åkermanin 250 hv:n kuokkaruoppaajalla. Lautta oli 14,4 metriä pitkä ja 9 metriä leveä. Lautan peräpäässä sijaitsi kahdet tukijalat sekä ruoppaaja ja etuosassa puurakenteinen työmaaparakki.
Porin Karhu otti ruoppaajan ja kaksi proomua hinaukseen Rauman satamasta noin klo 10. Ruoppaajassa oli hinauksen aikana kolme miestä. Tuuli puhalsi lännestä kahden boforin voimalla ja näkyvyys oli hyvä. Avomerellä kävi sen verran maininkeja, että aallot huuhtoivat lautan kansirakenteita. Ruoppaajan aaltojenpuoleista laitaa nostettiin pumppaamalla vettä tasapainotankkeihin. Suunnan muuttuessa hinauksen aikana, jouduttiin lautan asentoa muuttamaan toisenkin kerran.
Noin kolmen solmun nopeudella jatkunut hinaus sujui hyvin aina lähelle Säppiä, Lindgrenin matalan ulkopuolelle. Kello 17.30 aikaan havaitsivat ruoppaajalla olleet, että yksi sen kulmista oli painunut. Ponttooni peilattiin ja havaittiin siellä runsaasti vettä. Aikaisemmin kello 15 oli kaikki vedenalaiset osastot tarkastettu, tällöin ei vettä osastoissa ollut. Miehet ilmoittivat radiolla hinaajalle että lautalla on vuoto. He pyysivät, että hinaaja kääntyisi tuuleen, jotta voitaisiin tutkia mistä vuoto johtui ja pumpata vesi pois. Samalla huomattiin, että tyhjennyspumput eivät toimineet, koska vesi oli kastellut sähkölaitteet. Porin Karhu ilmoitti tapahtuneesta Mäntyluodon luotsiasemalle, josta hälytettiin edelleen Pirskerin merivartioasema ja pelastusalus Reposaari.
Kello 17.40 ilmoitettiin ruoppaajalta, että oli päästävä lähimpään matalaan kohtaan, jossa ei olisi vettä enempää kuin kahdeksan metriä. Ruoppaaja ilmoitti tarkoituksenaan olevan laskea tukijalat, eli paalut, pohjaan. Porin Karhu kääntyi kohti Lindgrenin matalikkoa, missä veden syvyys on 5,5 metriä. Aluetta lähestyttiin luodaten.
Myöhemmin ruoppaajalta ilmoitettiin, etteivät he voikaan laskea paaluja pohjaan, koska nostovaijerit eivät kestäisi rasitusta maininkien keinuttaessa lauttaa. Ruoppaaja pyysi hinausta matalaan veteen lähelle rantaa. Pentti Jämsä päätti hinata ruoppaajan Säpin pohjoispuolelle, jossa oli loiva matala ranta.
Kello 19.30 saapui paikalle Pirskerin RV22. Sovittiin, että Rauta-Ville hoitaisi hinauksen rantaan. Ruoppaajasta irroitettiin proomut, jotka jäivät Porin Karhun hinaukseen. Apuvene jätettiin varmuuden vuoksi ruoppaajan kyljelle. Hinauksen aikana vedentulo ponttooniin lisääntyi rajusti ja miehistö päätti poistua lautalta apuveneellä. Päästyään muutaman kymmenen metrin päähän lautasta, ruoppaaja kallistui yhä enemmän ja lopulta kaatui. Rauta-Ville jatkoi kuitenkin hinausta, mutta eteneminen oli erittäin vaivalloista. Puolen tunnin kuluttua kaatumisesta, kello 20.35, lautta lopulta upposi.
Uppoamispaikka merkittiin poijulla ja ajelehtineet esineet korjattiin talteen Porin Karhuun, RV22:een sekä paikalle saapuneeseen pelastusalus Reposaareen. Porin Karhu otti ruoppaajaan vaitonaisen miehistön kannelle ja hinasi proomut, sekä apuveneen myöhään yöllä Reposaarelle.
Ruoppaajan nostomahdollisuuksia alettiin selvittää välittömästi. Runsaan viikon päästä tapahtuneesta kävivät insinööritoimiston palkkaamat sukeltajat tutkimassa hylkyä. Sukeltajain havaintojen mukaan Manni II makasi kyljellään pohjassa 23 metrin syvyydessä. Koneisto irtosi ruoppaajan kierähdettyä ympäri uppoamisvaiheessa ja ruoppaaja jäi pohjaan ylösalaisin noin 45 asteen kulmaan
kaivinkoneen varren varaan. Merenkäynti painoi ruoppaajaa koko ajan entistä enemmän ”selälleen”. Sukeltajat eivät voineet mennä ollenkaan kriittisiin paikkoihin, sillä ruoppaajan vaarallinen asento rajoitti tutkimusta, eikä esimerkiksi ruoppaajan koneitten vaurioita voitu lainkaan tutkia. Sukeltajat eivät havainneet ruoppaajassa selvää repeämää.
Lokakuun alkupuolella tilanne oli sellainen, että vakuutusyhtiön mielestä nosto oli kannattamaton. Sukeltajain ruoppaajasta antaman raportin ja syvyyden huomioiden nostokustannukset ja korjaukset olisivat sitä luokkaa, että toiminta olisi tappiollista. Ruoppaaja päätettiin jättää meren syvyyksiin.
Vastaa