Hylkyihin liittyvää hajatietoa
PARKKILAIVA DELPHIN JA KAPTEENI HALLONGRENIN PAINAJAINEN, LÄNNENNAULAT
Vuoden 1846 kesällä laskettiin Reposaaren veistämöltä vesille parkkilaiva, joka sai nimekseen Delphin. Laiva oli teräväkeulainen ja muistutti rungoltaan lähinnä fregattia. Porin laivanmittaaja J. Strömmen mittasi aluksen ja sai sille seuraavat mitat: Pituus 34,6 metriä, leveys nollakaaren kohdalta 9,5 metriä, syväys lastattuna 4,8 metriä ja tyhjänä 2,9 metriä. Ruuman korkeus oli 6 metriä. Laskutoimitusten perusteella parkkilaivan kantavuudeksi saatiin 216 lästiä. Laivan omistivat puoliksi porilainen kauppahuone Björkman & Rosenlew ja samaisen kaupungin kauppias F. Petrell.
Parkkilaivan lastina oli puutavara, lankut joita se rahtasi eri puolille Eurooppaa, pääasiassa Englantiin ja Välimeren maihin. Tuontitavarana oli useimmiten suola. Rosenlewin kuoltua vuonna 1852 lunasti Björkman hänen osuutensa. Itämaisen sodan alun häämöttäessä Delphin oli purjehdittu Pietariin turvaan ja laivalla oli kolmen miehen vartio koko sodan ajan.
Omistussuhteissa tapahtui pieniä muutoksia vuosina 1856 ja 1861. Jälkimmäisenä vuonna pääomistajaksi tuli porilainen kauppias F.Petrell. Vuonna 1863 laiva mitattiin uudestaan ja kantavuus pieneni 185 lästiin. Vuonna 1864 päävarustajaksi tuli porilainen kauppias J. Grönfeldt ja osakkaana säilyi F. Petrell. Parkkilaivan pitkäaikaisena kapteenina toimi kofferdikapteeni Claes Gustaf Palmgren.
VIIMEINEN PURJEHDUS
Parkkilaivan kohtalokas ja viimeinen paluupurjehdus kotimaahan alkoi Lontoosta. Tällöin laivan päällikkönä oli kofferdikapteeni Carl Leonard Hallongren. Lastia ei ollut, joten laivassa oli ainoastaan painolasti. Keskiviikkona 12.9.1866 iltapäivällä puoli kahden aikaan höyryhinaajan vetämänä ja luotsin johdolla Delphin hinattiin pitkin mutkaista Thames-jokea alajuoksulle Gravesendiin, josta eteenpäin purjehdittiin Lovekapiin. Sinne saavuttiin illalla kello 7 aikaan ja ankkuroitiin. Torstaina 13. syyskuuta kello 4 aamulla jatkettiin matkaa purjeilla luotsin johdolla itärannikkoa pitkin pohjoiseen. Iltapäivällä kello 12.40 jätettiin luotsi Sunk’n majakkalaivan luona, joka sijaitsee Harwichin korkeudella. Purjehdus eteni vaihtelevissa tuulissa WNW, W, SW ja S, toisinaan oli myrskyäkin. Lauantaina 16. syyskuuta keskiyöllä ohitettiin Tanskan pohjoiskärjessä oleva Skagenin majakka 10 merimailin etäisyydeltä.
Jatkettiin purjehdusta samoilla tuulilla aina keskiviikkoon 19. syyskuuta jolloin ohitettiin Helsingörin majakka 3 merimailin etäisyydeltä. Pian sen jälkeen jouduttiin kovan vastatuulen
takia ankkuroimaan. Matkaa päästiin jatkamaan vasta lauantaina 22. syyskuuta kello kuusi aamulla. Aamupäivällä vähän ennen puoltapäivää nousi Helsingörin luotsi laivaan ja hänen johdollaan edettiin Köpenhaminan eteläpuolella olevalle Dragön majakkalaivalle, jonne hänet jätettiin tiistaina 25. syyskuuta aamupäivällä.
Purjehdusta jatkettiin tuulilla jotka vaihtelivat pohjoisen ja koillisen välillä aina lauantaihin 29.
syyskuuta. Puolenpäivän aikaan peilattiin kompassilla Ruotsin ja Ahvenanmaan välillä oleva Söderarmin majakka, joka ohitettiin 10 merimailin etäisyydeltä. Seuraavana päivänä, sunnuntaina, vallitsi kova lounaistuuli ja Understenin majakka ohitettiin 2 merimailin etäisyydeltä. Tämä majakka sijaitsee Märketin länsipuolella lähellä Ruotsin rannikkoa. Tuuli puhalsi luoteen ja idän väliltä seuraavat pari päivää jonka aikana sivuutettiin Östra-banken, joka sijaitsee Finngrundetin laajalla matalikkoalueella Gävlen koillispuolella miltei keskellä Pohjanlahtea.
Tämän jälkeen parkkilaiva Delphin otti suunnan kohti Suomen rannikkoa ja aloitti Pohjanlahden ylityksen Reposaarta kohden. Tuuli vaihteli idän ja lounaan välillä.
HAAKSIRIKKO
Tiistaina 2. lokakuuta puolenpäivän aikaan laskettiin sijainniksi 60°54′ N ja 19°19′ E. Itäkoillisella kurssilla purjehdittiin aina saman päivän iltaan kello 8 saakka, jonka jälkeen muutettiin kurssia koillisesta piirun verran itään ja tällä jatkettiin puoleen yöhön saakka. Keskiyöllä kurssi muutettiin koilliseen. Tällä uudella kurssilla ehdittiin purjehtia vain vajaat kaksi tuntia, kun parkkilaiva yllättäen törmäsi karille 3. lokakuuta varttia vaille kaksi. Kapteeni Hallongren hämmästelee meriselityksessään sitä, että karikkoa ilmaisevia kuohuja tai muutakaan ”valkoista” vettä ei näkynyt. Suoritettiin luotaus ja löydettiin vettä ympäriltä: Perässä ja keskilaivassa 12 jalkaa, keulassa 14 jalkaa. Paapuurin puolella oli 4 jalkaa. Kokeiltiin fokalla ja klyyvarilla irtautua karilta, muttei onnistunut. Purjeet kerättiin pois ja styyrpuurin puolen ankkuri pudotettiin. Merenkäynti oli huomattavan korkea. Kapteeni halusi tietää oliko laiva saanut vuotoja ja määräsi pari miestä pumpulle mutta pumppu imi tyhjää, alus ei onneksi vielä vuotanut. Kello 3 yöllä laskettiin vene vesille tarkoituksena viedä ankkuri ulommas laivasta mutta pimeyden takia ei tässä onnistuttu.
Puoli kuuden aikaan aamulla kun päivä alkoi valjeta, nostettiin mastoon luotsi- ja hätäsignaalit. Kun aamunkoitto eteni pidemmälle ja valoa oli riittävästi, saatiin peilattua Säpin majakka suuntaan NO1/4N ja Pietari SSO1/4O kompassilla. Tästä pääteltiin että laiva oli joutunut Lännennaulojen matalikon uloimmille kiville. Kapteeni Hallongrenin sydäntä kylmäsi. Vuotta aikaisemmin hänen edellinen laivansa, parkkilaiva Maria, oli kärsinyt haaksirikon samaisella matalikolla. Oliko tässä nyt jotain kohtalon julmaa ivaa, hän tuumiskeli kävellessään levottomasti laivansa kannella jonka tasainen keinunta oli muuttunut ikäväksi epäsäännölliseksi jyskeeksi. Kapteeni päätti suorittaa luotauksia laivan ympäriltä veneestä käsin jotta nähtäisiin missä suunnassa oli syvempää vettä. Perän puolelta löytyi tarpeeksi syvää, kuten oletettavaa olikin. Vietiin varppiankkuri ja 100 syltä kaapelia perän puolelta ulos ja aloitettiin vinssaaminen. Ankkuri ei kuitenkaan pitänyt kunnolla ja laiva ei liikahtanut tuumaakaan.
Kello 8.30 tulivat Pirskerin luotsit Fredrik Holmberg ja eräs toinen laivalle. Todettiin että laivan tilanne oli toivoton, tuuli oli WSW ja kova, laiva hakkasi pohjaan. Myrsky oli nousemassa ja päätettiin että miehistö oli parasta lähettää maihin. Perämiehen johdolla miehet siirtyivät veneellä Kuornooriin (Kuoveholme) mukanaan omia tavaroitaan. Iltapäivällä tuli muutama mies veneellä maista pelastamaan laivan tavaroita, jotka vietiin maihin Bastuskeriin, kapteeni seurasi mukana. Luotsit ja Erik Fagerström jäivät vahdiksi laivaan.
Torstaina 4. lokakuuta puhalsi myrskyinen tuuli pohjoisluoteesta ja aallokko oli korkea. Aamupäivällä luotsit ja Fagerström poistuivat laivalta vielä kun pääsivät. Sinä päivänä laivalle ei enää päästy jatkamaan pelastustöitä. Kapteeni Hallongren lähti mantereelle keräämään pelastusmiehistöä ja jatkoi sen jälkeen matkaa Poriin, ilmoittaakseen onnettomuudesta laivanvarustajalleen kauppias Grönfeldt’ille. Samalla matkalla hän meni myös raatihuoneelle tekemään haaksirikosta meriprotestin.
Perjantaina 5. lokakuuta tuuli oli pohjoinen ja ilma selkeä. Perämiehen johdolla miehistö sekä 55 muuta miestä ja 22 venettä menivät aikaisin aamulla laivalle. Parkkilaiva Delphin makasi ikävän näköisenä karille nousseena styyrpuurin puolelle kallistuneena mastot laidan yli kaatuneina. Laivalta pelastettiin riki ja purjeet, sekä muuta irtainta tavaraa, mitä kuljetettiin pitkin päivää Bastuskeriin. Iltapäivällä tulivat kapteenin kanssa laivaan raatimies Ek ja laivanrakennusmestari Lindgren, jotka luotsien ja muiden aluksella olleiden kuullen julistivat laivan hylyksi ja täydellisesti menetetyksi, jolloin laivan irtaimiston pelastamista voitiin jatkaa. Illalla kello kymmenen aikaan miehistö, joka oli kotoisin Porista, lähtivät kaikki kaupunkiin. Laivalle jäivät ainoastaan perämies ja konstaapeli.
Lauantaina 6. lokakuuta kova lounaismyrsky ja korkea merenkäynti estivät pelastusmiehistön pääsyn hylylle. Sen sijaan miehet siirsivät pelastetut tavarat Werkholman makasiiniin Luvialla. Pelastetun tavaran huutokaupat pidettiin Luvialla ja Porissa marraskuun loppupuolella. Purjeet, riki, ankkurit, kettingit ja irtotavaraa huutokaupattiin Luvialla. Laivan rungosta irrotettuja rautaosia, ilmeisesti vaaka- ja pystypolvia, ja muuta irtotavaraa huutokaupattiin Porissa.
15.12.2009 Seppo Salonen
Vastaa