Hylkyihin liittyvää hajatietoa
G. M. Berievin suunnittelema MBR-2 oli yksimoottorinen ylätasoinen lentovene, joita Neuvostoliiton ilmavoimilla oli Itämerellä 151 konetta. Ne olivat hitaita ja heikosti varusteltuja.
Läntisen Suomenlahden ilmapuolustus Suomessa tukeutui Fokker-hävittäjiin, joiden tukikohta oli Hyvinkäällä.
MBR-2:t ja Fokkerit kohtasivat usein Suomenlahdella. Kaksi vesitasoa oli lähtenyt 8.7.1941 aamulla Tallinnasta partioimaan Suomenlahdelle. Samaan aikaan oli kaksi suomalaista Fokker-hävittäjää lähtenyt Hyvinkäältä etelään. Koneet kohtasivat Suomenlahdella noin 20 km Naissaaresta pohjoiseen.
Vänrikki Ture Mattilan FR-125 havaitsi lentoveneen alapuolellaan ja tuhosi sen konekivääreillään. Johtokoneen luutnantti Veikko Karu FR-129:llaan tuhosi toisen viholliskoneen. Omat vauriot jäivät vähäisiksi.
Koneen jäännökset lepäävät hajonneena pohjassa, joskin monia osia on hahmotettavissa. Linkkivideo antaa hylyn nykytilasta ja historiasta erinomaisen kuvan.
Hollantilainen kuunaripriki oli tuomassa kauralastia Suomeen syksyllä 1879. Alus hakkautui rikki rantakallioon sen rantauduttua Suomenlahdella lähellä Rödskäriä (venäläinen majakkasaari P 59 58,1 I 26 40,6 WGS84).
Maailmansotien välisenä aikana kukoisti matkustajareittiliikenne Helsingin ja Tallinnan välillä lähes samalla tavalla kuin taas nykypäivinä. Reitillä liikennöi myös virolaisen varustamo G.Sergo & Ko:n Aegna-niminen matkustajalaiva. Alus ostettiin suhteellisen iäkkäänä – se oli rakennettu Kielissä vuonna 1904 – ja se ehti liikennöidä vain muutaman vuoden Suomenlahden poikittaisliikenteessä kun sota keskeytti risteilytoiminnan. Vuonna 1944 alus ajoi niin pahasti karille, että se upposi.
Venäläisten suuri raivaaja T206 upposi osuessaan miinaan Jumindan miinakentässä 14.11.1941. Alukset olivat lähteneet saattueessa Suursaaresta evakuoimaan Hankoniemeä venäläisistä joukoista. Uppoamispaikka on jossain 25 pituusasteen kohdalla Helsingin edustalla.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Suursaaresta Hankoa evakuoimaan lähtenyt uudenaikainen venäläinen hävittäjä Surovyi ajoi miinaan Jumindan miinakentässä jossain Helsingin edustalla 14.11.1941. Se vaurioutui pahoin ja upotettiin ankkuroituna aikasytytteisillä syvyyspommeilla.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Venäläinen sukellusvene M 98 katosi jäljettömiin Suomenlahdella 14.11.1941, ajettuaan todennäköisesti miinaan. Uppoumaltaan se oli 203/254 tonnin alus, joka saavutti pintakulussa 14 solmun ja sukelluksissa 8 solmun nopeuden.
Venäläisten evakuoidessa joukkojaan Hankoniemeltä ajoi venäläinen sukellusvene L2 (Stalinets) miinaan Juminda miinakentässä 14.11.1941. Vain kolme aluksen miehistön jäsentä pelastettiin. Sukellusveneen päällikkönä toimi Aleksander Tshebanov. Sukellusvene oli rakennettu 1931 ja oli uppoumaltaan 1051/1327 tonnia.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Hävittäjä Gordyi oli yksi Suursaaresta lähteneen venäläisen saattueen aluksista, jotka olivat menossa evakuoimaan Hankoniemeä sotajoukoista. Corbetha-miinakentän pohjoispuolella 14.11.1941 Gordyin alla räjähti miina, alus kallistui ja vettä tulvi sisään. Yksi saattueen MO-veneistä pelasti 73 miestä ennen aluksen uppoamista. Aluksen päällikkö Efet upposi laivan mukana.
Gordyin hylky löydettiin 1990-luvun alussa. Se makaa Porkkalasta etelään, aluevesirajan ulkopuolella, oikein päin n. 55-59 m syvyydessä. Keulaosa, komentosilta ja tähystystorni ovat miltein ehjiä. Ankkurit, ankkuripeli ja keulatykit ovat paikoillaan. Ruori ja kompassi puuttuvat. Masto ja korsteeni ovat sortuneet styyrpuurin puolelle. Vasemmassa kyljessä on troolia takimmaisesta keulatykistä pelastusvenetelineisiin saakka. Pelastusvenetelineet ovat tyhjiä. Takakannen torpedopatterit ovat kunnossa, samoin niiden välissä oleva tykkitorni. Takakansi on vääntynyt pahasti takimmaisen torpedopatterin takaa ja täysin romuttunut takimmaisista tykeistä taaksepäin.
Sotatoimissa Pohjanlahdella mainetta niittäneen saksalaisen sukellusvene UC 57:n viimeisellä matkalla komentajana oli kapteeniluutnantti Friedrich Wissmann, kuten aiemminkin. Alus osallistui Suomeen suuntautuneeseen matkaan, jonka tarkoituksena oli tuoda maihin Danzigista kahdeksan suomalaista jääkäriä, sekä runsaasti räjähdysaineita ja radiovastaanottimia valkoiselle armeijalle. Alus saapui marraskuun 17. päivän iltana Loviisan saaristoon Hamnskäriin, jossa lasti ja jääkärit siirrettiin Gustaf Silferhjelmin komennossa odottaviin moottoriveneisiin. Yöksi sukellusveneen piti laskeutua pohjaan lähteäkseen seuraavana aamuna paluumatkalle. Aluksesta ei sen koommin ole kuultu, joten se luultavimmin ajoi miinaan.
Mukanaan UC 57 vei 28 miestä. Hukkuneitten muistoksi on pystytetty viisi metriä korkea kivipaasi Hamnskäriin, mutta hylkyä ei ole löydetty. Sen reitin tiedettiin suuntautuneen Suursaarta kohti.
Aiemmin samana vuonna 1917 UC 57 oli aikaansaanut suurta tuhoa Pohjanlahdella: klikkaa Ludwig, Georg ja Martinniemi. Lisäksi se oli laskenut miinoitteen Mäntyluodon sataman suulle ja vallannut Selkämerellä englantilaiset höyrylaivat Penpol ja Meggie.
Panssarihöyrylaiva Rusalka parinaan panssaroitu kanuunalaiva Tutsha oli matkalla Tallinnasta Helsingin kautta Kronstadtiin, kun se toistaiseksi tuntemattomasta syystä upposi ja vei mukanaan kaikki 162 miehistön jäsentä. Hylky upposi todenäköisesti jonnekkin Äransgrundin lähistölle. Hylkytavaraa löytyi mm. Suomenlinnan ja Villingin rannoilta sekä Pihlajasaaresta ja Isosaaresta. Ensimmäisenä löytyi kuitenkin Rusalkan laivavene, joka ajelehti venäläisruumis mukanaan Sipoon Krämarsaarelle (Kaupins.).
Aluksen pituus oli 68,6 metriä ja leveys 14 metriä. 1870 tonnin tykkilaivan kapteenina toimi suomalainen Aadolf Jaenisch. Aluksen aseistukseen kuului neljä 9 tuuman tykkiä asennettuina kahteen tykkitorniin sekä 4 pika-ampujakanuunaa, torpedoita ja puskuri. Laivan pääkansi nousi vain puolisen metriä merenpinnan yläpuolelle. Alus oli uppoamisensa aikaan jo selvästi vanhentunut. Esim. sen tykistön kantama ei kyennyt antamaan vastusta uudemmille panssarilaivoille. Myös rungon mallia oli jo pitkään arvosteltu. Ymmärrettävistä syistä syvällä uiva alustyyppi jäi lyhytikäiseksi.
Viron merimuseo löysi Rusalkan hylyn heinäkuussa 2003 keskeltä Suomenlahtea, 25 km Helsingistä. Hylky lepää yli 70 metrin syvyydessä ylösalaisin, viistossa ja työntyneenä osittain pohjamudan sisään. Hylkyyn on tarttunut kalastustrooleja, ja maitomainen samea rikkivetykerros peittää sen ylimpiä osia lukuunottamatta. Komentotorni on mudan peitossa, mutta pronssipotkurit ja peräsin ovat nähtävissä.
Katso myös