Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Tauvon kalastusvene O-1486 oli puurakenteinen, valkoisella lasikuitukuorella vahvistettu, perähytillinen ja isolla dieselmoottorilla varustettu kalastusalus.
Alus lähti 2.9.2010 merelle Lumijoen Varjakasta. Yksin liikkeellä ollut kalastaja oli vielä mereltä yhteydessä puhelimella ystäväänsä ja kertoi kelin olevan merellä todella pahan. Tämän jälkeen kalastajaan ei saatu yhteyttä ja veneen etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Vasta 10.09.2010 kaksi kalastajaa löysi kadonneen veneen uponneena noin 4 kilometriä luoteeseen Siikajoen Tauvosta.
Veneessä kiinni olevat verkot kohoineen olivat nousseet pintaan ja itse vene löytyi yli 7 metrin syvyydestä kaikuluotaimella. Paikalle saapuneet Pelastuslaitoksen sukeltajat tutkivat aluksen.
Kadonnutta kalastajaa ei löytynyt. Vene oli pohjassa kölillään, keula merelle päin.
Alkutalvesta 2010 raahelainen sukellusseura Mursut aikoi nostaa veneen, mutta sitä ei paikalta löytynyt. Epäiltiin, että myrskyt ja merivirrat olivat kuljettaneet veneen pois löytöpaikalta. Hukkunut kalastaja löytyi seuraavana kesänä Raahen edustalta, Jyryn saaren rantaan ajautuneena.
Meri-Tuuli oli kotkalainen 770 bruttorekisteritonnin höyrylaiva. Se oli rakennettu vuonna 1905 Amerikassa pikimännystä ja tammesta. Alus oli alkujaan purjelaiva, mutta siitä oli poistettu purjeet ja asennettu 230 hevosvoimainen kaksisylinterinen höyrykone. Laiva oli ostettu Norjasta sotien jälkeen ja se oli katsastettu Itämeren liikenteeseen Kotkassa toukokuussa 1947.
Meri-Tuuli lähti Oulun Toppilan satamasta 23.9.1947 kohti Etelä-Ruotsia ja Husbyvikin tulitikkutehdasta. Lastina sillä oli 33 000 kuutiojalkaa haapatukkeja. Miehistöä oli 14 henkeä ja heistä kaksi naista. Toppilasta lähdettiin heikossa idän ja etelän välisessä tuulessa. Seuraavana päivänä kello 15.00 laivan ollessa Kokkolan tasalla tuuli kääntyi lounaaseen ja yltyi 7-8 beufourtin myrskyksi. Kapteeni päätti hakea suojaa Ykspihlajasta, mutta alus ei jaksanut kulkea sivuvastaisessa allokossa sataman suuntaan. Samalla laivalla havaittiin vuoto ja pumput käynnistettiin. Aluksen kovan keinunnan takia ne eivät toimineet täydellä teholla. Alus käännettiin tulosuuntaan. Hitaasti myötätuuleen ajettaessa vesi alkoi laivassa laskea. Raahen satamaan ei yritetty, koska taas olisi jouduttu ajamaan laitatuuleen. Kapteeni piti laivaneuvottelun ja sen tuloksena päätettiin ohjata Hailuodon suojaan. Pian tämän jälkeen Meri-Tuuli ohitti majakkalaiva Nahkiaisen. Meri-Tuulessa ei ollut radiopuhelinta ja majakkalaivalle annettiin valomerkkejä.
Lähestyttäessä Hailuotoa tuuli kääntyi länteen ja kova sivuaallokko lisäsi vuotoa. Tätä vuotokohtaa ei pystytty paikallistamaan. Alus oli käännettävä jälleen myötätuuleen kohti rannikkoa. Alusta yritettiin keventää katkaisemalla kansilastin tuet ja vaijerit. Haapatukit eivät kuitenkaan vierineet mereen ja vesi alkoi taas nousta laivassa. Tämän seurauksena tuli sammui laivan uuneissa ja Meri-Tuuli oli täysin tuliajolla. Ankkuri laskettiin 25.9.1947 kello 8.00, jolloin laiva oli non 3 mpk luoteeseen Tauvon majakasta. Tarkoitus oli saada alus vastatuuleen ja pitää se mahdollisimman kauan pinnalla. Kohta tämän jälkeen korkea aalto heitti kansilastin hyttirakennelmia vasten vieden ne mennessään. Yksi Meri-Tuulen pelastusveneistä karkasi, mutta toiseen pääsi viisi miestä. Vene oli vaurioitunut ja airot katkenneet. Se oli vettä täynnä ja pysyi pinnalla vain ilmatankkiensa varassa. Puolenpäivän aikoihin pelastusvene ajautui maihin Tauvossa ja viisi miestä pelastui. Alukselle jäi kapteeni ja yksi matruusi, muut kuusi olivat huuhtoutuneet mereen ja hukkuneet. Meri-Tuulen perä vajosi, mutta keula pysyi pinnalla. Matruusi oli kiivennyt mastoon ja kapteeni piteli kiinni mistä sai. Puolenpäivän maissa luotsipiirin Perämeri-alus pelasti laivalle jääneet.
Paikallislehti Raahen Seutu uutisoi haaksirikkoa monessa numerossaan ja kertoi Meri-Tuulen uponneen 25.9.1947 iltapäivällä ja makaavan nyt 10 sylen syvyydessä. Ennen uppoamistaan alus oli menettänyt peräpeilin ja koko laiva oli hajoamistilassa. Samoin lehti kertoi aluksen nousseen 30.9.1947 pintaan, olevan kumollaan ja keulan näkyvän selvästi. Iso hylyn osa ajautui Siikajokisuulle Simppusäikän matalikolle. Laivan pohja on ylösalaisin matalassa vedessä. Tästä noin 900 metriä pohjoiseen on todennäköisesti toinen hylyn osa. Kts. Museoviraston muinaisjäännösrekisterin kohteet 1860 ja 1861.
Kaksi hukkunutta miestä löytyi pian haaksirikon jälkeen ja toinen hukkuneista naisista löytyi 28.10.1947 Tauvon rantaan ajautuneena. Haaksirikon jälkeen ajautui haapatukkeja ja laivan puuosia pitkin rantoja ja paikalliset asukkaat keräsivät niitä omin tarpeisiinsa. Onpa tukeista saatettu rakentaa saunakin kaikessa hiljaisuudessa.