Hylkyihin liittyvää hajatietoa
HIRMUMYRSKY SATAMASSA
Ruotsalainen priki Carl kellui ankkurin varassa hyvän matkaa Littlehamptonin ulkopuolella Englannin etelärannikolla. Kapteeni Rosenberg odotti tuulen viriämistä, että päästäisiin aloittamaan purjehdusmatka kohti Suomea ja Reposaarta. Ruumassa oli vain painolastia, mutta määränpäässä odotti puutavaran lastaus. Runsaan tunnin kuluttua alkoi tuuli nousemaan ja kapteeni määräsi
ankkurin nostettavaksi. Oli syyskuun 17. päivä vuonna 1879.
Priki purjehti pitkin Englannin kanaalia itään vastatuuleen luovien ja läpi Doverin salmen Pohjanmerelle. Purjehdus jatkui puolikirkkaassa säässä ja vaihtelevissa tuulissa 23. syyskuuta saakka, jolloin tuuli muuttui etelämyrskyksi ja rankkasateeksi. Sitten saatiin näkyviin Skagensin majakka Tanskan pohjoiskärjessä. Pari päivää myöhemmin priki Carl oli Göteborgin korkeudella, jolloin myrsky alkoi laantua ja ilma kirkastui. Tuuli kääntyi länteen. Kattegatt ohitettiin hyvässä kelissä, samoin Öresundin kapeikko jonka varrella sijaitsee Kööpenhamina. 27. syyskuuta ohitettiin Drogdensin majakkalaiva ja purjehdittiin Itämerelle. Matka jatkui hyvissä purjehduskeleissä Pohjanlahdelle ja edelleen Reposaaren edustalle, jonne saavuttiin 3. lokakuuta. Iltapäivällä nousi luotsi laivaan Kolmikulman-matalikon ulkopuolella. Hänen johdollaan saavuttiin Reposaaren satamaan ja ankkuroitiin redille.
Prikistä laskettiin ulos riittävästi kettinkiä ja laskettiin purjeet. Ilma oli sateinen ja tuuli puhalsi eteläkaakosta. Kahtena seuraavana päivänä, etelämyrskyn vallitessa, aloitettiin valmistelut painolastin purkamiseksi ja toisen päivän aikana priki hinattiin ”paarlastibankille”. Lokakuun 6. aloitettiin painolastin purkaminen jota kesti kaksi päivää. Sen jälkeen
spuulattiin ruuma puhtaaksi lastin ottamiseksi. Lokakuun 9. päivä tuuli yltyi myrskyksi ja laiva hinattiin takaisin redille ankkuriin.
Samana päivänä tuli ensimmäinen lankkuproomu laivan kyljelle ja aloitettiin lautojen lastaus, jota kesti 13. päivän iltapäivään asti jolloin ruuma oli miltei täynnä. Iltapäivällä alkoi tuuli kääntyä lounaasta luoteeseen ja yltyi jälleen myrskyksi. Prikistä laitettiin ulos lisää kettinkiä, paapuurin ankkurille 40 syltä ja styyrpuurin ankkurille 36 syltä. Vesi aluksen ympäriltä luodattiin varmuuden vuoksi ja todettiin sitä olevan 14 jalkaa.
Seuraavana yönä myrsky yltyi luoteesta puhaltavaksi hirmumyrskyksi. Aamuyöllä havaittiin irti päässyt lastiproomu joka ajautui jysähtäen prikin keulaa vasten. Ankkuri ei enää kestänyt kahden aluksen painoa vaan alkoi antaa periksi. Prikistä laskettiin lisää kettinkiä, mutta liian myöhään. Alus ajautui rajusti karikkoon, styyrpuurin ankkurikettinki katkesi ja kahvelifokka putosi kannelle. Tunnin kuluttua havaittiin, että alus oli irronnut itsestään karilta ja alettiin heti valmistelemaan plihtiankkurin, painavan vara-ankkurin, veteenlaskemista. Samalla havaittiin vielä toisenkin myrskyn irroittaman aluksen ajelehtivan kohti. Prikiä alettiin manööveeraamaan pelkillä raa’oilla ja saatiinkin Carl pois toisen laivan tieltä. Sen jälkeen saatiin vihdoin laskettua plihtiankkuri ja laivan ajelehtiminen pysähtyi.
Laiva oli kuitenkin saanut karikossa pahan vuodon ja pumput miehitettiin laivalla olleiden lastausmiesten avustamana. Ankarasta työstä huolimatta vedenpinta ruumassa nousi koko ajan ja oli pian välikannen tasalla. Päivän valjetessa huomattiin, että alus oli menettänyt peräsimen ja keula oli vaurioitunut pahoin yöllisessä törmäyksessä. Iltapäivällä todettiin tilanne laivalla niin pahaksi, että kapteeni määräsi hätälipun nostettavaksi mastoon. Höyrylaiva Azalea saapui paikalle, mutta useista yrityksistä huolimatta se ei kyennyt auttamaan. Iltapäivällä pumppaaminen lopetettiin turhana. Laiva alkoi kallistua pahasti ja viritettiin ankkuri raakojen avulla tuulen yläpuolelle pitämään alus pystyssä. Mutta se ei auttanut, laiva kallistui styyrpuurin puolelle. Laita alkoi painua veden alle, vesi virtasi kannelle ja isonruuman aukosta sisälle ruumaan. Illan vaihtuessa yöksi miehistö siirtyi veneeseen ja laiva jätettiin oman onnensa nojaan. Tunnin kuluttua he saapuivat Kallon rantaan.
15. lokakuuta päivän valjetessa miehistö kerääntyi rannalle katsomaan priki Carlia. Laiva makasi kyljelleen kaatuneena ja vain pieni osa toista kylkeä ja kuparoitu pohja oli vedenpinnan päällä. Osa lastista oli jo ajautunut repeytyneestä ruumasta rannoille. Myrsky raivosi koko päivän niin rajuna, ettei minkäänlaista pelastustyötä voitu ajatellakaan.
Laiva tuomittiin hylyksi ja marraskuussa sen irtaimisto ja runko myytiin huutokaupassa. Sen osti kauppias Larsson runsaalla tuhannella markalla. Hän todennäköisesti purki rungon niiltä osin mitä pystyi ja jätti loput merenpohjaan.