Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Porissa, Mäntyluodon luoteispuolella, on Mäntykallon rannassa irtolöytöjä: muun muassa kaksi tykkiä ja peräsin.
Kohteen tarkemmat tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Uniluodon ja Mäntykallon välisen tien sataman puolella, uimarannan kohdalla, on hylyn osa osittain hiekkaan hautautuneena. Tavallisesti hylky on kokonaan veden alla.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Räpsöönsuntin länsipuolella on nostettu hylynosia, jotka on hävitetty dokumentoinnin jälkeen.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Mäntyluodossa Kallonlahden laiturin lounaispuolella on kaksi puuhylyn osaa n. 35 m päässä toisistaan.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
VINETA JÄIDEN PURISTUKSISSA
Vuoden 1918 alussa oli tilanne Suomessa lähes sekasortoinen. Maassa vallitsi kansalaissota. Pohjoismaat, sekä muutkin Euroopan maat olivat alkaneet evakuoimaan kansalaisiaan pois levottomasta maasta. Pohjoismaat, lähinnä ruotsalaiset, olivat kehoittaneet kansalaisiaan kokoontumaan Poriin, josta oli järjestetty jatkoyhteys Mäntyluodon kautta Tukholmaan.
Ruotsalaisten pelastusretkikunta, niinsanottu ”Suomi-retkikunta”, johon kuuluivat Svea-yhtiön uudet matkustajahöyrylaivat Heimdall ja Vineta, sekä jäänmurtaja Isbrytaren olivat tehneet tammi- ja helmikuun aikana jo kaksi Mäntyluodon matkaa. Nyt, helmikuun 25. päivä, oli saattue jälleen höyryämässä kohti Mäntyluotoa. Laivojen ruumissa oli pääasiassa Ruotsin punaisen ristin avustustarvikkeita Suomen vähäosaille kansalaisille Poriin ja Turkuun. Laivoilla oli myös 60 matkustajaa; punaisen ristin edustajia, kotiin palaavia venäläisiä sekä hallitusten edustajia pohjoimaista ja Hollannista.
Jäätilanne Mäntyluotoa lähestyttäessä paheni yhteenpakkautuneeksi ajojääksi. Heimdall juuttui jäihin ja jäänmurtaja siirtyi saattueen kärjestä irroittamaan sitä. Vineta jatkoi matkaa, mutta oli päivänselvää että jonkin ajan kuluttua myös se juuttui jäihin. Jäänmurtaja palasi takaisin Vinetan luokse, mutta juuttui lopuksi myös itse jäävallien puristuksiin.
Vinetan tilanne muodostui varsin pian uhkaavaksi. Jääkenttä alkoi painaa laivan kylkiä vasten ja laiva sai kallistuman styyrpuurin puolelle puolenyön aikaan. Konehuoneen ikkunaventtiilit, jotka olivat lähellä vesirajaa jäivät veden alle ja antoivat periksi. Vettä alkoi tulvia konehuoneeseen.
Kapteeni antoi käskyn matkustajien ja henkilökohtaisten tavaroiden evakuoimiseksi jäänmurtajalle, joka oli päässyt irti jäistä. Murtaja ajettiin laivan kylkeen ja siirtyminen sujui joutuisasti ilman paniikkia.
Miehistö teki kuumeisesti töitä saadakseen vuodot tukittua. Jonkin ajan kuluttua rikkoutuivat myös paapuurin venttiilit. Alusta yritettiin suoristaa pumppaamalla sivutankkeihin vettä, mutta se ei auttanut. Jäänmurtaja yritti myös vetää Vinetaa pois jäiden puristuksista, mutta turhaan. Vuodot saatiin kuitenkin tilapäisesti tukittua ja miehistö saattoi huokaista helpotuksesta. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen. Jäät olivat murjoneet vedenpinnan alapuolella olevia kylkilevyjä ja isoja vuotoja ilmaantui peräosan tiloihin. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Jäänmurtaja siirtyi uudestaan Vinetan kyljelle ja laivan tyhjentäminen tavaroista ja proviantista aloitettiin.
Yöllä suoritettiin tarkastus laivan sisätiloissa ja havaittiin, että vesi oli noussut konehuoneessa sylinterikannen tasalle, peräruuma oli myös vedenvallassa. Styyrpuurin hytit ja peräsalonki olivat puolillaan vettä. Pelastustyön jatkaminen oli vaarallista ja kapteeni määräsi kaikkien siirtymään jäänmurtajalle.
Aamun valjetessa, 26. helmikuuta, nähtiin Vineta lohduton asema. Jäät olivat painaneet laivan enemmän styrpuurin puolelle ja jäälohkareet olivat jo kiivenneet laivan kannelle. Aamupäivän aikana Vineta kallistui enemmän ja perä alkoi vajota. Lopulta laiva oli vajonnut niin, että keula sojotti pystyssä kohti pilvistä taivasta. Sitten keula kallistui eteenpäin ja vajosi näkymättömiin jäihin. Jäät peittivät syntyneen avannon nopeasti ja ainoastaan hieman mastonosia kellui jäiden seassa.
Jäänmurtaja meni auttamaan Heimdallin irti jäistä ja kaksi laivaa ottivat suunnan Säpin edustalle josta saatiin luotsi laivaan. Mäntyluodon satamaan tuo epäonninen saattue kiinnittyi illalla kello 20.30. Paluumatkalle laivat lähtivät pari päivää myöhemmin mukanaan 406 matkustajaa. Uusia saattueita ei Mäntyluotoon enää lähetetty.
Seppo Salonen 14.6.2000
HAAKSIRIKKO MÄNTYLUODON EDUSTALLA LAUANTAIYÖNÄ
Turkulaisen Olinin koneliikkeen omistama höyrylaiva Ahkera, jonka kantavuus on 144 brt ja kotipaikka Houtskär, oli matkalla Turusta Pietarsaareen 207 tonnin tiililastissa. Alus oli puurakenteinen niinsanottu ”Saimaan tervahöyry” joka oli rakennettu vuonna 1921. Laiva oli 30 metriä pitkä ja 7 metriä leveä. Voimanlähteenä oli 50 hevosvoiman compund-kone.
Lauantaiyönä 9. syyskuuta vuonna 1939 pohjanlahdella vallitsi navakka tuuli, voimakkuudeltaan 12 m/s. Raskaassa tiililastissa ollut laiva ei kestänyt aaltojen rynnistystä, vaan sai vuodon. Vettä alkoi tulla aluksen ruumaan sekä konehuoneeseen ja miehillä oli ankara työ pumputessaan alusta tyhjäksi. Näissä oloissa kapteeni päätti pyrkiä lähimpään satamaan, Mäntyluotoon, odottamaan tuulen laantumista sillä matkan jatkaminen olisi silkkaa uhkarohkeutta. Loppumatkaa varten siihen pyydettiin ja saatiin luotsi Säpistä. Jo tällöin konehuoneessa oli vettä polviin saakka.
Luotsi Saariolan ohjaamana alus lähti sitten pyrkimään kohti Mäntyluotoa, mutta kun se oli päässyt noin 1,5 mpk:n päähän Kallosta etelälounaaseen, alkoi aluksen kohtalo näyttää sinetöidyltä. Ahkeran saama repeämä yhä laajeni ja laiva alkoi upota. Tällöin luotsi ja laivan miehistö, johon kuului kapteenin lisäksi kuusi miestä ja naiskokki, päättivät jättää aluksen oman onnensa nojaan. Ahkerassa oli kaksi pelastusvenettä, mutta toinen niistä oli niin huonokuntoinen että sitä ei uskallettu käyttää. Miehistö siirtyi kaikki yhteen pieneen laivaveneeseen ja alkoivat soutaa sillä Reposaareen.
Kovassa merenkäynnissä kulkevan aluksen vaikeudet oli huomattu Reposaaren luotsiasemalla. Vuorossa ollut luotsi ja luotsioppilas olivat ihmetelleet raskaassa vesilastissa keinuvan aluksen kulkuvalojen outoa käyttäytymistä ja päättelivät jotakin olevan pahasti pielessä. He menivät ripeästi rantaan ja lähtivät moottoriveneellä alusta vastaan myllertävälle merelle.
Matkan aikana he huomasivat laivan valojen hävinneen ja hetken kuluttua pimeydestä tuli vastaan laitoja myöten vedessä ollut pelastusvene täynnä ihmisiä. Haaksirikkoisille heitettiin hinausköysi ja vene hinattiin suojaisempaan paikkaan, jossa väki siirrettiin tukevampaan luotsiveneeseen. Matkaa jatkettiin Reposaareen. Siellä heidät majoitettiin yöksi luotsiasemalle, sekä annettiin lämmintä juomaa ja kuivia vaatteita.
Seuraavana päivänä merenkäynti oli yhä voimakasta. Mäntyluodon rannoille ajelehti kaikenlaista puutavaraa joka oli peräisin Ahkerasta. Muuta ei tervahöyrystä jäänyt jäljelle.
NORRA-SVERIGE
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa elokuussa 1914 Suomikaan ei voinut välttyä joutumista suoranaisesti sodan piiriin, sehän kuului Venäjään joskin autonomisena valtiona. Niinpä sodan edetessä jouluun, saksalaiset päättivät pysäyttää Suomen ja Ruotsin välisen meriliikenteen koska se palveli Venäjän länteen suuntautuvaa kauppaa. Käskyn saaneena miinalaiva Deutschland laski yön aikana sunnuntaina 6.12.1914 Rauman edustalle 120 miinaa ja heti sen jälkeen Mäntyluodon edustalle 80 miinaa. Mäntyluodon miinoite laskettiin Säpin ja Kaijakarin välille kahteen riviin ja ristiinrastiin siten, että pohjoisella kulkuvaylällä miinoja on harvemmassa ja Tukholmaan johtavalla väylällä niitä on runsaasti. Tehtävän suoritettuaan se häipyi pimeyden turvin takaisin ulkomerelle. Ainoastaan erään pienen höyrylaivan miehet näkivät matkallaan Raumalta Poriin, tuntemattoman aluksen porhaltavan täyttä vauhtia etelään.
Joulukuun 6. vuonna 1914 oli Mäntyluodon satamakomendantille synkkä sunnuntaipäivä. Sillä kaksi ruotsalaista höyryalusta, Luna ja Everilda, olivat aamupäivän aikana ajaneet miinoihin, jotka olivat ilmestyneet kuin tyhjästä. Hän lähetti tiedotteen miinoitteesta Suomen ja Ruotsin satamiin, jotta laivaliikenne Mäntyluotoon keskeytettäisiin.
Sunnuntai-illalla satamatoimistoon saapui viesti, joka sai kylmän hien kohoamaan komendantin otsalle. Ruotsista oli muutama laiva ehtinyt lähteä kohti Suomea. Niiden perään oli lähetetty torpedoveneitä, jotka olivat saaneet kiinni kaikki muut paitsi matkustajahöyrylaiva Norra-Sverigen, joka oli tulossa Mäntyluotoon 451 tonnin kappaletavaralastissa, mutta onneksi ilman matkustajia.
Satamakomendantti aloitti miehineen valmistelut varoittaakseen laivaa. Maanantaiaamuna kello viiden aikaan hän lähti viiden luotsin kanssa moottoriveneellä Säppiin. Tuuli oli lounaasta 4 m/s, sadetta ja lämpötila + 4 astetta. Saarelle päästyään miehet alkoivat majakkaväen kanssa tähystellä taivaanrantaa. Parin tunnin kuluttua he huomasivat savua lännen suunnasta. Silloin komendantti ja luotsit lähtivät moottoriveneellä savua kohti, majakanvartijan jäädessä ampumaan merkinantopommeja. Saapuva laiva oli 2-mastoinen ja yksipiippuinen valkorunkoinen alus, Norra-Sverige.
Moottoriveneestä ammuttiin valoraketteja ja heilutettiin lippuja, mutta laivalla ei huomattu mitään vaan se kääntyi kohti Mäntyluotoa. Noin 10.30 laivan koneet pysäytettiin ja mastoon nostettiin luotsilippu. Luotsit eivät uskaltaneet mennä lähemmäs laivaa, koska se oli jo oletetulla miinakentällä. He katselivat voimattomina tuhoon tuomittua alusta.
Kun luotsit pysäyttivät veneensä moottorin, ajautui Norra-Sverige miinaan. Se räjähti laivan keskiosassa, nostaen ilmaan mustan vesipatsaan. Alus upposi kahdessa minuutissa. Pinnalle jäi vain joukko hylyn jäänteitä. Koko 25 hengen miehistö hukkui aluksen mukana.
Miinakentän laidalle tulleiden pelastajien, neljän höyryaluksen, oli käännyttävä takaisin sillä mitään pelastettavaa ei ollut.
Norra-Sverige oli Svea-varustamon omistama rautarunkoinen matkustaja-höyrylaiva, joka oli rakennettu vuonna 1875 Gävlessä. Sen uppouma oli 759 brt ja koneteho 480 hv. Laivan pituus oli 57.6m, leveys 8.1m, syväys tyhjänä 3.9m ja lastissa 4.1m. Aluksen kapteeni oli 72-vuotias C.F.F.Wahlström. Laivan kotipaikka oli Tukholma.
Sukellus Norra-Sverigella
LUNA
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa elokuussa 1914 Suomikaan ei voinut välttyä joutumista suoranaisesti sodan piiriin, sehän kuului Venäjään joskin autonomisena valtiona. Niinpä sodan edetessä jouluun, saksalaiset päättivät pysäyttää Suomen ja Ruotsin välisen meriliikenteen koska se palveli Venäjän länteen suuntautuvaa kauppaa. Käskyn saaneena miinalaiva Deutschland laski yön aikana sunnuntaina 6.12.1914 Rauman edustalle 120 miinaa ja heti sen jälkeen Mäntyluodon edustalle 80 miinaa. Mäntyluodon miinoite laskettiin Säpin ja Kaijakarin välille kahteen riviin ja ristiinrastiin siten, että pohjoisella kulkuvaylällä miinoja on harvemmassa ja Tukholmaan johtavalla väylällä niitä on runsaasti. Tehtävän suoritettuaan se häipyi pimeyden turvin takaisin ulkomerelle. Ainoastaan erään pienen höyrylaivan miehet näkivät matkallaan Raumalta Poriin, tuntemattoman aluksen porhaltavan täyttä vauhtia etelään.
Ruotsalaisen Svea-varustamon rahtilaiva Luna kellui Mäntyluodon satamassa saman päivän aamuna täydessä lastissa, lastin käsittäessä 600 tonnia venäläisiä munia ja kappaletavaraa. Määränpää oli Sundsvall ja Tukholma. Luotsi astui laivaan ja matka kohti Ruotsia kapteeni Adolf Landegrenin komennossa saattoi alkaa. Sää oli pilvinen, tuuli puhalsi etelästä 6 m/s ja ilman lämpötila oli +4
astetta.
Kello 9.50 luotsi jätti laivan. Pian sen jälkeen havaittiin merellä uppoava höyrylaiva, Hyperion-yhtiön Everilda. Kurssi asetettiin heti kohti onnettomuuspaikkaa ja pelastusveneet käännettiin ulos valmiiksi laskettaviksi. Kun Luna täydellä höyryllä saapui paikalle, oli höyrylaiva jo uponnut. Pinnalla kellui vain hylynkappaleita ja niihin takertuneita ihmisiä. Lunan pelastusveneisiin nostettiin kuusi kohmettunutta ja melkein tiedotonta miestä. Veneet palasivat Lunan kyljelle ja heidät vietiin Lunan lämpimään salonkiin. Kuudes, joka näytti kuolleelta jätettiin pelastusveneen pohjalle.
Samassa 2. ruuman alta kuului valtava räjähdys ja heti sen perään toinen räjähdys höyrypannun alta. Luna alkoi välittömästi upota, miehistö ehti hädintuskin pelastusveneisiin ennenkuin Luna painui pinnan alle keula edellä. Everildasta pelastetut miehet jäivät Lunan salonkiin. Myöhemmin paikalle tullut höyryhinaaja otti pelastusveneet hinaukseen ja vei heidät Mäntyluotoon.
Höyrylaiva Luna oli rakennettu Norjassa vuonna 1905. Paria vuotta myöhemmin se ostettiin Svea-varustamolle, kotipaikkana Tukholma. Luna oli 1080 bruttorekisteritonnin alus, jossa oli 675 hevosvoiman kone. Laivan pituus oli 66 m, leveys 10 m, syväys tyhjänä 4.3 m ja lastissa 4.9 m.
Lunan varapotkuri on nähtävillä Rauman merimuseon pihalla.
EVERILDA
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa elokuussa 1914 Suomikaan ei voinut välttyä joutumista suoranaisesti sodan piiriin, sehän kuului Venäjään joskin autonomisena valtiona. Niinpä sodan edetessä jouluun, saksalaiset päättivät pysäyttää Suomen ja Ruotsin välisen meriliikenteen koska se palveli Venäjän länteen suuntautuvaa kauppaa. Käskyn saaneena miinalaiva Deutschland laski yön aikana sunnuntaina 6.12.1914 Rauman edustalle 120 miinaa ja heti sen jälkeen Mäntyluodon edustalle 80 miinaa. Mäntyluodon miinoite laskettiin Säpin ja Kaijakarin välille kahteen riviin ja ristiinrastiin siten, että pohjoisella kulkuväylällä miinoja on harvemmassa ja Tukholmaan johtavalla väylällä niitä on runsaasti. Tehtävän suoritettuaan se häipyi pimeyden turvin takaisin ulkomerelle. Ainoastaan erään pienen höyrylaivan miehet näkivät matkallaan Raumalta Poriin, tuntemattoman aluksen porhaltavan täyttä vauhtia etelään.
5.12.1914 keskipäivän aikaan lähti ruotsalaisen Hyperion-varustamon höyrylaiva Everilda Tukholman satamasta kohti Mäntyluotoa, ruumassaan 2500 tonnin kappaletavaraa. Lastina oli sähkömuuntaja, rusinoita, sianlihaa, puuvillapaaleja, teetä, puuvillatehtaan koneenosia, sinkkiä, kiisurautaa, huonekaluja, raakalasia, sekä erilaisia koneenosia useita laatikoita. Laivan kapteeni oli C.E.Karlstrup.
Seuraavana aamuna, sunnuntaina 6.12., havaittiin Säppi keulasta oikealla ja ohitettiin se 4 1/2 mailin etäisyydeltä. Pian sen jälkeen havaittiin vedessä musta esine josta pisti esiin tappeja, miina. Tähystystä lisättiin ja laivalla käytiin varovaiseksi, mutta turhaan. Yht’äkkiä tapahtui räjähdys vasemman kyljen puolella 1. ja 2. ruuman välissä. Laiva kallistui rajusti ensin oikealle ja sitten vasemmalle, jonka jälkeen se vajosi alle minuutissa lähes 40 asteen kulmassa veden alle. Yhtään pelastusvenettä ei ehditty laskea veteen.
Ne miehistön jäsenet jotka selvisivät ajoissa kannelle hyppäsivät jääkylmään veteen ja tarrautuivat vedessä kelluviin aluksen jäännöksiin. Kapteeni ja perämies Edvard Larsson ajelehtivat luukun kannella, kunnes heidät tajuttomina nostettiin neljän muun pelastuneen kanssa paikalle saapuneen s/s Lunan pelastusveneisiin. Kun kapteeni ja neljä muuta oli nostettu Lunan salonkiin, ajautui Luna miinaan ja upposi nopeasti vieden mukanaan pelastetut. Perämies Larsson makasi edelleen pelastusveneen pohjalla, koska hänen luultiin kuolleen. Hän oli siten ainut eloonjäänyt Everildan 18 hengen miehistöstä. Lunan miehistö pelastui kokonaan.
Höyrylaiva Everilda oli rakennettu Whitbyssä Englannissa vuonna 1882. Sen varustaja oli Axel L. Nilsson ja kotipaikka Helsingborg. Everilda oli 1390 bruttorekisteritonnin alus, jonka koneteho oli 520 hevosvoimaa. Alukseen oli tehty joitain korjauksia vuonna 1908. Everildan pituus oli 72.9 m, leveys 10.4 m, syväys 5.4 m.
Pelastusyhtiö Neptun osti oikeudet Everildan lastiin ja pelasti suurimman osan lastista vuosina 1915-16. Työ oli vaikeaa, sillä sen kuluessa yksi sukeltaja menehtyi ja yksi sairastui vakavasti.
Sukelluskohteena Everilda on ihanteellinen. Sillä se makaa pohjassa 25-33 metrin syvyydessä oikeassa asennossa, käytännöllisesti katsoen ehjänä.