Hylkyihin liittyvää hajatietoa
KUUNARI OLIVIA KOLMIKULMAN ARMOILLA
Mälaren-vesistö Ruotsin itärannikolla muodostaa suuren, noin 120 km pitkän, sisävesialtaan jonka suuaukolla sijaitsee pääkaupunki Tukholma. Vesistön perukoilla sijaitsee Västeråsin kaupunki, jonka satama oli vilkas kaivosteollisuuden lastauspaikka. Tällä kertaa satamassa oli eräs suomalainen kuunari, joka lastasi rautamalmia vietäväksi Suomeen. Lasti oli tarkoitus purkaa Reposaarella, josta se edelleen kuljetettaisiin Noormarkkuun herra Ahlströmin tehtaalle.
Tuo suomalainen kuunari oli nimeltään Olivia, vuonna 1866 rakennettu laiva, kotoisin Hammarlandista Ahvenanmaalta. Aamulla 12. lokakuuta vuonna 1878 laiva oli kaikinpuolin valmis matkalle ja kapteeni Johan Victor Hamström kätteli laivaan nousseen luotsin. Ankkuri sekä purjeet nostettiin ja matka reippaassa lounaistuulessa kohti Tukholmaa saattoi alkaa.
14. päivänä saavuttiin Tukholmaan. Luotsi jäi laivasta ja kapteeni teki satamatoimistossa laivan lähtöselvityksen. Samana päivänä jatkettiin matkaa. Tukholman saaristo jäi vähitellen taakse ja Kapellskärin jälkeen alkoi Ahvenanmeren ylitys.
Vihdoin 25.lokakuuta kuunari ankkuroi Ahvenanmaan eteläpuolella olevalle Degerbyn tulli- ja luotsiasemalle. Tuuli oli koko matkan ollut koillisen ja kaakon väliltä. Tulli astui laivaan ja tarkasti laivan lastipaperit. Sen jälkeen tuli luotsi laivaan ja matka jatkui Mosshagenin luotsipaikalle Ahvenanmaalla jossa luotsi jäi pois ja yövyttiin.
26. lokakuuta aamulla nostettiin purjeet ja jatkettiin matkaa päivänvalossa kohti Lyökin luotsipaikkaa Uudessakaupungissa, jonne ankkuroitiin yöksi.
Seuraavana aamuna 27. päivä nostettiin ankkuri ja purjeet. Tuuli puhalsi lounaasta melko kovaa ja aallokko oli korkea. Illalla kello 16 ohitettiin Säpin pooki ja otettiin suunta kohti Kallon luotsipaikkaa. Koska päivänvalo oli jo häipymässä niin kapteeni päätti ankkuroitua yöksi sataman suulla olevan Kolmikulman matalikon ulkopuolelle, jossa oli 13 metriä vettä. Oliviasta laskettiin styyrpuurin ankkuri ja riittävän pitkä kettinki.
Tuuli alkoi kääntyä etelänpuoleiseksi samalla yltyen. Joelta tulevan kovan virran ja tuulen takia laiva alkoi rullaamaan ja vielä niin paljon että kapteeni oli huolissaan rikin kestävyydestä. Hän kutsui laivaraadin koolle keskustelemaan satamaanmenon mahdollisuudesta omin avuin ja päätettiin että kapteeni toimisi luotsina. Laivavene laskettiin vesille ja matruusi lähti tutkimaan sopivaa reittiä satamaan. Saatiin selville, että turvallinen kurssi sataman suulle oli NOtO 1/2 O (62 astetta). Kello 20.30 nostettiin purje sekä ankkuri ja ohjattiin laiva suunnittua kurssia. Matka sujui hitaasti mutta varmasti, Olivia lähestyi Reposaaren ja Kallon välistä salmea.
Yllättäen, kello 22.30 törmäsi laiva Kolmikulman itäiselle sivulle jääden tiukasti kiinni kivikkoon. Purjeet laskettiin heti alas, jotta alus ei liukuisi syvemmälle karikkoon. Miehistö tunsi kuunarin pohjan tärähtävän rajusti kivikkoon aaltojen tahdissa. Nyt oltiin pahassa pulassa.
Kapteeni Hamström lähti soutuveneellä välittömästi maihin apua hakemaan, määrättyään sitä ennen miehistön laittamaan varppiankkurin ulos, pitääkseen laivan lujasti paikoillaan. Päästyään Reposaarelle hän yritti saada höyrylaivaa avuksi, mutta yhtään alusta ei ollut heti lähtövalmiina. Sen jälkeen hän palasi takaisin laivaan ja määräsi lastia heitettäväksi yli laidan, jotta laiva keventyisi ja liukuisi pois karilta. Miehistö aloitti raskaan ja lähes epätoivoisen työn, taistellen laivan runkoa tuhoavaa aallokkoa vastaan.
Aamuyöllä saapui vihdoin avuksi höyrylaiva Lennätär. Sen höyrykoneen teho oli kuitenkin riittämätön vetämään kuunaria pois karilta. Kapteeni lähti uudestaan maihin hakemaan lisäapua lastin purkamiseen. Aamun sarastaessa saapui laivalle 12 miestä pumppuihin, mutta siitä ei ollut enää juurikaan apua. Laiva oli ehtinyt ruhjoutua niin pahoin, että lastiruuma oli täyttynyt kokonaan vedellä.
Laivaraati kokoontui uudestaan ja päätettiin kaataa riki yli laidan, jotta niistä ei aiheutuisi vaaraa laivassa työskenteleville miehille. Aamupäivän aikaan saapui haaksirikkopaikalle höyrylaiva Räfsö pienen lastiproomun kanssa, joihin lastattiin miehistö, osa rikiä ja laivan tarvikkeita. Pelastustöihin osallistui myöhemmin päivällä myös höyrylaiva Salama lastiproomun kanssa, mutta kovan merenkäynnin takia havaittiin laivan lastin pelastaminen mahdottomaksi. Seuraavana päivänä osallistui pelastustöihin myös pieni höyrylaiva Joetar, joka toi maihin Olivian keularikin.
31. lokakuuta kapteeni matkasi Poriin antamaan meriselitystä. Meriselityksen lopussa kapteeni arvelee onnettomuutta edesauttaneen rautamalmilastin sekoittaman kompassin virhenäyttämä.
Laivan kohtalo näytti sinetöidyltä. Talvi oli tulossa ja kaikille oli selvää, että vaikka osa lastista saataisiin pelastetuksi tulevina tyyninä päivinä, niin itse kuunari oli tuomittu hylyksi.
Seppo Salonen, 1999