Hylkyihin liittyvää hajatietoa
SILAKKAJAHDIN TUHO
Jahti Pax oli Paraisilta kotoisin oleva, Turun Kalakauppa Oy:n omistama pieni 35 rekisteritonnin vetoinen yksimastoinen purjelaiva, joka oli rakennettu 1890-luvulla. Alustyyppi oli hyvinkin yleinen näky rannikon suuntaisessa saaristoliikenteessä.
Merikapteeni August Söderholm irroitti katseensa purjeista ja katsahti taaksepäin pitkin solisevaa perävanaa jonka toisessa päässä oli Siipyyn satama. Pieni purjelaiva oli hieman aiemmin irtautunut laiturista ruumassaan yli 400 nelikkoa suolasilakoita jotka olivat nyt matkalla kohti Turun kaupparantaa. Miehistön toinen jäsen, matruusi Rolf Vernzen, koilasi kannella lojuvia köysiä. Elettiin syyskuun viimeistä päivää vuonna 1918.
Illan alkaessa hämärtää jahti saapui Merikarvialle, jonka edustalle suojaisaan paikkaan laskettiin ankkuri ja yövyttiin.
Tiistaina 1. lokakuuta aikaisin aamulla kello kuuden aikoihin matkaa jatkettiin etelään ja kohti Iso-Enskäriä, jonka edustalle saavuttiin kolme tuntia myöhemmin. Matkan aikana vallinnut maatuuli oli koko ajan yltynyt ja kovan vastatuulen takia laivan oli mahdotonta purjehtia saaren sisäpuolelle. Kapteeni päätti jäädä odottelemaan tuulen kääntymistä ja ankkuroitui saaren meren- eli luoteispuolelle.
Laiva oli ankkurin varassa iltapäivään kello 17.30 saakka, jolloin yhäti yltyneen myrskyn ja korkean merenkäynnin takia ankkurikettinki katkesi. Miehet valmistivat toisen ankkurin kuumeisesti kuntoon. Laiva ajelehti tuulen ja meren viemänä Iso-Enskärin suojanpuolelle jossa vihdoin saatiin laskettua alas toinen ankkuri.
Ankkuri tuntui pitävän hyvin ja miehet jo huokasivat helpotuksesta. Mutta vajaan kahden tunnin kuluttua tuuli pyörähti ympäri ja alkoi puhaltaa pohjoisluoteesta. Hetken kuluttua tuo toinenkin ankkurikettinki katkesi. Laiva ajautui tämän jälkeen vääjäämättömästi kohti tuhoaan, eli pienen karikon viereen Iso-Enskärin ja Vähä-Enskärin välille jossa laivan pohja karahti kivikkoon ja matka pysähtyi. Ilta kääntyi yöksi ja miehet viettivät unettoman yön karikkoa vasten jyskyttävällä kallistuneella jahdilla.
Seuraavana aamun valjetessa miehet lähtivät soutuveneellä kohti Reposaarta hakeakseen paikalle hinaajaan ja proomun jotta laiva ja sen lasti voitaisiin pelastaa. Myöhemmin samana päivänä he palasivat onnettomuuspaikalle hinaaja Sagan ja proomun kanssa. Tilanne haveripaikalla oli kuitenkin muuttunut huonommaksi. Jahti oli kallistunut entisestään ja merenkäynti oli yltynyt.
Haaksirikkopaikka oli lisäksi niin karikkoinen, ettei hinaajan kapteeni uskaltanut vaarantaa alustaan päästäkseen laivan lähettyville. Mitään ei ollut siis tehtävissä ja kaikki joutuivat palaamaan toimettomina takaisin Reposaarelle.
Torstaiaamuna, 3. lokakuuta haaksirikkopaikalla käväissyt Ahlström Oy:n hinaaja Maria havaitsi että laiva oli kokonaan hajonnut. Laivan kappaleita oli ajautunut Enskärin rannoille ja silakkanelikoita ajelehti pitkin merta. Paikalta saatiin pelastettua muutamia kymmeniä nelikoita.