Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Ouran saariston Norsteeni-saaren itärannassa on kappale tasasaumaisen puuhylyn partaasta.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Ouran saariston Maa-Norja saaren itärannassa on kaksimastoisen aluksen hajonnut puuhylky. Paikallisten asukkaiden mukaan se on 1950-luvulla aallonmurtajaksi upotetun Lyyli-nimisen aluksen hylky.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Ouran saaristossa, Jussinkarin lounaisrannassa on limisaumaisen puuhylyn jäännöksiä laajalla alueella.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
KUN KUUNARIPARKKI MARGARETAN PROPSILASTI JÄI MERIKARVIALLE
Kuunariparkki Margareta, kotoisin Bergtwarnasta Ruotsista (ilmeisesti tarkoittaa Bergkvaraa joka sijaitsee Kalmarin eteläpuolella), oli keski-ikäinen hyvässä kunnossa oleva purjelaiva. Se oli rakennettu Ruotsin kaakkoisrannikolla Kalmarin pohjoispuolella, Oskarshamnissa, vuonna 1879 männystä ja tammesta. Laivalla oli pituutta 40 metriä ja leveyttä 8,6 metriä. Kantavuus oli 329 brt.
Margareta makasi ankkurissa Merikarvialla Riispyyn lastauspaikan ulkopuolella toiminimi Norrbackan omistamassa 147 sylen propsilastissa. Propsi on kuorittu puu, joka on sahattu kahden metrin mittaiseksi, sitä käytettiin mm. Englannissa kaivoskäytävien tukemiseen. Lastaus oli kestänyt yli kaksi viikkoa ja laiva oli nyt kaikinpuolin lähtövalmis. Margareta ui syvällä, yli neljässä metrissä. Miehistö odotteli kapteeni Söderströmin paluuta. Hän oli matkustanut maanteitse Porin piiritullikamariin tekemään lähtöselvitystä. Aikanaan kapteeni palasi laivalle tilattuaan samalla matkalla hinaajan ja luotsin laivalle.
Kello 4 aamulla heinäkuun 9. päivä vuonna 1911 saapui luotsi hinaajalla laivalle. Oli lähdön aika. Ankkuri nostettiin ja laiva käännettiin keula merellepäin. Samassa se tarttui mutapohjaan kiinni. Hinaaja kuitenkin irroitti sen helposti ja hinausta jatkettiin. Kapteeni halusi kuitenkin varmistaa ettei vuotoja ollut ilmaantunut ja käski peilata pumppujen kaivot. Kapteeni oli hyvillään kun ilmeni ettei vuotoja ollut.
Kello 7 luotsi ja hinaaja jättivät laivan. Purjeita lisättiin tarpeen mukaan ja kansi järjestettiin matkakuntoon. Suunta oli eteläänpäin. Kun laiva oli kello 8 aikaan sivuuttanut Ouran viimeisen pohjoisreimarin ja vauhtiakin oli hyvänlaisesti, kuului laivan pohjasta hirvittävä rysähdys. Mastot notkahtivat, takilan köydet katkeilivat ja kaikenlaista tavaraa kieriskeli pitkin kantta. Laiva oli karilla.
Kapteeni määräsi miehet välittömästi kääntämään purjeet pakkiin, jotta alus liukuisi taaksepäin pois karilta, mutta turhaan. Laiva ei liikkunut tuumaakaan. Purjeet laskettiin ja hätälippu nostettiin avun kutsumiseksi. Tuuli puhalsi pohjoisluoteesta ja laiva kallisteli rajusti. Runko jysähteli rajusti karikkoon. Välillä kölin ja pohjan osia nousi vedenpinnalle. Miehistö tajusi, että laiva meni kohti täydellistä perikatoa. Tuuli yltyi ja meri raivosi puolimyrskynä.
Kello 11 aamupäivänä tulivat luotsit ja eräs höyrylaiva paikalle, mutta he eivät päässeet laivan lähelle korkean merenkäynnin takia. Kapteeni määräsi pelastusveneen vesille ja kaikille pelastusvyöt ylle. Miehistö ei kuitenkaan vielä poistunut laivasta, vaan he alkoivat pelastaa irtainta tavaraa pelastusveneeseen. Kello 16 iltapäivällä laivanpohja pirstoutui lopullisesti. Vedenpinta ruumassa nousi samalle tasolle kuin laivan ulkopuolella ja miehistö siirtyi tappion myönnettyään pelastusveneellä höyrylaivan luokse.
Laivan pelastamiseksi ei ollut mitään tehtävissä ja miehistö matkusti kotimaahan Ruotsin täkäläisen konsuliviraston toimesta kapteenia lukuunottamatta, joka jäi valvomaan lastin pelastustöitä. Seuraavan viikon aikana pelastettiin aluksen propsilastia vakuutusyhtiön määräyksestä. Lastista saatiin pelastettua vain alle puolet, eli noin 60 syltä. Pelastusoperaation aikana laivan köli katkesi merenkäynnin vaikutuksesta. Pian sen jälkeen kansi ja kyljet antoivat periksi ja laiva hajosi kahteen osaan.
Ankkurissa ollut keulaosa jäi karikolle ja peräpuoli upposi. Tästä keulapuolikkaasta luvattiin 1/3 osan suuruinen pelastuspalkkio sen arvosta, mutta kiinnostuneita ei tietämän mukaan ilmaantunut. Kapteeni matkusti pian sen jälkeen takaisin Ruotsiin, vieden mukanaan laivasta pelastettuja tavaroita.
Laivasta on nykyään jäljellä isoja järeitä kaarenkappaleita ja muuta puutavaraa pitkin karikon itäpuolta ja yli 20 metrinen kyljenkappale, joka makaa osittain hiekassa ja sorapohjalla. Muutamia kauniita neitsyeitä on edelleen kiinni kylkiosassa. Laivan kaksi ankkuria ovat karikon keskellä erään kiven vieressä.
Syvyys haaksirikkopaikalla on noin 3-12 metriä ja pohjan laatu vaihtelee kivikkorinteestä hiekka- ja sorapohjaan. Sukelluspaikkana kohde on hieno varsinkin P1-sukeltajille ja miksei muillekin. Maisemat ovat hienot; on paljon louhikkoa ja kasvillisuutta. Haittapuoli on se, että paikka on erittäin altis merenkäynnille, koska se sijaitsee aavalla merellä vailla mitään suojaa mereltä puhaltavaa tuulta vastaan.
Seppo Salonen, 1990-luvulla ja 15.1.2000