Hylkyihin liittyvää hajatietoa
KOHTALOKAS AHLAISTEN REISSU
Marraskuun 4. päivä iltapäivällä vuonna 1895 saapui Ahlaisten Haminaholmaan Ahlströmin höyrysahalle turkulainen lastihöyry Transportör painolastissa. Alus oli rahdattu viemään lautalasti Turkuun, josta lasti edelleen lastattaisiin höyrylaiva Astreaan Hulliin vietäväksi.
Lastaus aloitettiin seuraavana aamuna ja jatkui miltei puoleenyöhön Reposaarelta tuodun työporukan voimin. Viimein laivan ruuma oli lastattu. Miehistö peitti keula- ja peräluukun pressuilla, peitteet kiinnitettiin rautatangoilla ja kiilattiin tavalliseen tapaan. Lopuksi lastattiin kansilastia sopiva määrä luukkujen päälle.
Aluksen lastauksen aikana kapteeni J.Lundqvist pyysi sahanhoitajaa lähettämään sellaisen luotsin, joka osaisi luotsata aluksen merelle johtavalle väylälle. Sahanhoitaja lupasi järjestää asian.
Yöllä yhden aikaan tuotiin viesti kapteenin kajuuttaan, jossa kerrottiin sataman olevan täynnä jäitä ja että haluttua luotsia ei saataisikaan. Onneksi eräs toinen henkilö, joka tuntee reitit hyvin, oli lupautunut luotsaamaan.
Vähän vaille kaksi aamuyöllä tuli jälleen viesti jossa kerrottiin että luotsi saapuu aamulla sarastuksen aikaan, mutta hän ei pääse veneellä alukseen jäiden takia. Lastihöyryn olisi noudettava vene erään holman kupeesta. Kapteeni kieltäytyi koska matka olisi pidentynyt ja siinä oli omat riskinsä. Hän hylkäsi tämän luotsin.
Päivä alkoi valjeta ja luotsilippu vedettiin mastoon. Kapteeni oli jo menossa maihin saadakseen luotettavan luotsin, kun sahanhoitaja tuli ja kertoi että nyt oli saatu kaksi luotsia. He tulisivat tunnin kuluttua omalla veneellä. Oli marraskuun 6. päivä.
Luotsit ilmestyivät ajallaan ja kapteenin mieli piristyi. Ankkuri nostettiin, höyry käännettiin koneelle ja pikkuhiljaa alkoi potkuri pyöriä. Lastihöyry ohjattiin ensin jään läpi, jota oli onneksi ainoastaan vähän matkaa, sataman ulkopuolelle. Vanhin mies aluksella, Holmqvist, otti ruorin ja matkaan lähdettiin luotsien johdolla siten, että kurssimuutokset välitettiin käsimerkeillä joita tarkkaan seurattiin ja toteltiin. Niin sitten edettiin täysin konein täydessä päivän valossa ja kirkkaassa ilmassa.
Mutta onnettomuus oli jo lähellä. 3/4 mailin päässä satamasta niin sanotun Hamskärin luona otti laiva lujasti pohjaan, kallistui rajusti paapuurin puolelle ja ryskyi karin yli pysähtymättä. Tämän jälkeen laiva kellui jälleen vapaana vedessä. Kapteeni määräsi miehistön tarkistamaan vuotoja konehuoneesta ja keulaskanssin alta. Pian ilmoitettiin että vuotoja oli joka puolella ja vettä tulvi laivaan niin nopeasti että aluksen uppoamista ei voida estää.
Aluksen keula käännettiin kohti lähintä rantaa luotsien käskystä. Samanaikaisesti konehuoneesta huudettiin hätäisellä äänellä ”Vettä on kaikkialla ja pannu räjähtää pikimmiten! Meidän on kiirehdittävä veneeseen!”. Huuto höyrykattilan räjähtämisestä sai aikaan pienen paniikin ja kaikki ryntäsivät luotsiveneeseen, joka heti irtautui laivan kyljestä ja soudettiin kauas laivasta. Siinä sitten odotettiin ja istuttiin kylmillä tuhdoilla, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Viimein arveltiin että pannu olisi sammunut ja jäähtynyt tarpeeksi. Luotsivene soudettiin takaisin laivalle, jonka keula oli vielä korkealla mutta perä oli sitä vastoin uponnut melko syvälle. Tuuli puhalsi navakasti maalta päin, joten päätettiin pudottaa ankkuri veteen estämään laivaa, joka oli alkanut nyt nopeasti uppoamaan, ajautumasta merelle.
Sillä aikaa kun kapteeni ja matruusi Holmqvist veivät ankkurin ulos ja pudottivat sen, keräsivät miehistön jäsenet skanssista luotsiveneeseen sen minkä he kiireessä saivat käsiinsä. Sitten he siirtyivät veneellä laivan perän päälle jotta saisivat otettua kaikki tarpeellisen kajuutasta. Miehet huomasivat että uppoaminen senkuin kiihtyi, jolloin kaksi miestä ryntäsi kajuuttaan pelastaakseen tavaroita. Samassa alkoi alus äkillisesti upota perä edellä ja he tulivat kiiruusti pois käsissään vain muutama tavara.
Sitten he soutivat vähän matkan päähän laivasta. Nyt oli perä uponnut jo kokonaan ja keula oli vielä veden päällä. Osa miehistä jäi veneen kanssa laivan luo ja kapteeni lähti muiden kanssa luotsiveneellä Haminaholmaan hinaajaa hakemaan. Tarkoitus olisi hinata laiva lähemmäs rantaa kun se vielä kellui keulastaan. Haminaholmaan saavuttuaan kapteeni ilmoitti saman tien onnettomuudesta sahanomistaja Ahlströmille ja varustajalleen.
Vähän ennen puoltapäivää tuli sataman laituriin hinaajavene josta kerrottiin että Transportör oli jo uponnut kokonaan paikalleen. Kapteeni lainasi purjeveneen ja seilasi onnettomuuspaikalle mittaamaan veden syvyyksiä. Laivan ympärillä havaittiin vettä olevan noin kuusi syltä. Pelastustyöt olivat lastin osalta jo käynnistyneet ja suuri osa kansilastista, joka oli päässyt valloilleen, oli kuljetettu pois.
Seuraavana aamuna, 7. marraskuuta, meni kaksi miestä pitämään vahtia hylylle ja kapteeni matkusti lähimpään nimismieskonttoriin antamaan protestia haaksirikosta. Palattuaan Haminaholmaan, oli vastassa tieto että varustaja oli tehnyt sopimuksen pelastusyhtiön kanssa ja että pelastushinaaja sekä sukeltaja oli tulossa onnettomuuspaikalle.
8. päivän aamulla mentiin paikalle pelastushinaaja Telegrafilla ja aloitettiin sukellustutkimukset. Sukeltaja kertoi että oikealla puolella keulassa oli jalan pituinen reikä, sekä pienempiä reikiä samalla puolella. Koska sopivaa materiaalia paikkaa varten ei ollut, lähti hinaaja Reposaareen valmistamaan paikkoja, suunnittelemaan pelastusta ja hakemaan proomuja.
Sitten pelastustöissä tapahtui käänne, joka herätti syvää närkästystä Transportörin kapteenin ja etenkin varustajan mielissä.
Samoihin aikoihin tapahtui muualla höyrylaiva Patrian haaksirikko ja Tranportörin pelastustöihin varattu alus meni sinne jättäen lastihöyryn oman onnensa nojaan. Telegrafin palattua Reposaarelle, pelastusyhtiön edustaja kertoi yhtiön päämiehen, joka oli Kronstadissa, kieltäneen laivojen käytön sinä syksynä Tranportörin ylösnostamiseen. Kallista aikaa oli hukattu tuon pelastusyhtiön temppuilun takia.
Marraskuun viimeisinä päivinä suostui pelastusyhtiö lopultakin aloittamaan uudestaan pelastustyöt, ilmeisesti siinä kuitenkaan onnistumatta. Sanomalehdissä nimittäin kerrottiin vuodenajan olevan erittäin hankalan ja että alus oli jo painunut syvälle mutapohjaan luukut auenneina ja lasti kadonneena.
Lehdistön mielenkiinto tapaukseen hävisi talven tulon myötä, eikä hylystä enää mainittu sen jälkeen lehdissä. Laivakalenterista Tranportör poistettiin virallisesti vasta vuonna 1899, vaikka laivaa ei oltu enää siellä mainittu pariin vuoteen.
Tekniset tiedot: Höyryproomu Transportör, kotipaikka Turku. 71,2 rekisteritonnia, koneteho 15 hevosvoimaa, rakennettu Turussa vuonna 1871. Pituus 24,8 metriä, leveys 5,35 metriä, syväys 2,5 metriä. Puurakenteinen, limisaumainen. Varustaja F.Nordfors, kapteeni J.J.Lundqvist.
Seppo Salonen, 1990 (3.1.2000)
Katso myös
Katso myös