Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Kallbådanin matalikolla on hajonneen, laajalle levinneen, puuhylyn jäännöksiä.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Jatkosodan alkaessa oli NL:lla Itämeren Laivastossa 53 sukellusvenettä ja sodan aikana Itämeren alueelle näitä rakennettiin 12 kappaletta lisää. Vuosi 1941 oli ollut neuvostolaivastolle raskas. Se oli menettänyt vahvuudestaan 40% eli 21 sukellusvenettä. Neivostoliiton Itämeren laivasto, joka sodan syttyessä oli ollut Itämeren voimakkain, oli vuoden 1942 alussa kokonaisuudessaan suljettu Suomenlahden perukkaan. NL:n ainoa voima ja uhka kauppamerenkulullemme tulisi olemaan sen sukellusvenelaivasto.
Vuoden 1942 purjehduskauden alkaessa NL:n Sukellusveneprikaatilla oli käytettävissä 35 toimintakuntoista sukellusvenettä, jotka lähetettiin yksittäisin venein kolmena hyökkäysaaltona Itämerelle. Toukokuussa aloitetun ensimmäisen hyökkäysaallon kymmenestä matkaan lähetetystä veneestä kolmen upposi Suomenlahteen (M 95, SC 405 ja SC 317). Kauppalaivoja tämä ensimmäinen hyökkäysaalto onnistui upottamaan kahdeksan, joista kaksi suomalaista. Seuraavan hyökkäysaallon kymmenestä veneestä upotettiin M97 ja SC 302. Saalikseen tämä hyökkäysaalto sai kuusi rahtilaivaa, joista kolme suomalaista (Hera, Jussi H ja Bonden). Kolmannen ja viimeisen hyökkäysaallon tehtävänä oli ilmeisesti kertarysäyksellä katkaista Suomen meriliikenne, koska Punalaivasto lähetti matkaan yhteensä 16 sukellusvenettä.
Lokakuussa kolmannessa hyökkäysaallossa matkaan lähti SC 311 (Kumzsa) yhdessä viiden muun SC-aluksen kanssa. Suomalaiset ja saksalaiset olivat laskeneet vihollisen pään menoksi tiheät miinakentät Suomenlahden poikki ja niihin tuhoutui heti alkumatkasta yksi (SC 302) matkaan lähteneistä veneistä. Puolustusta tehostamaan olivat suomalaiset laskeneet Suomenlahden pohjaan myös tiheän kuuntelulaiteketjun.
Kumzsa yritti edetä varovasti toiminta-alueelleen Itämerelle, mutta sen potkuriäänet kuultiin Loviisan eteläpuolella ja paikalle hälytettiin vartiomoottoriveneet VMT15 ja VMT16. Nämä riensivät paikalle, sammuttivat moottorit ja laskivat kuuntelulaitteet veteen. Pitkään aikaan ei kuulunut mitään, mutta sitten kantautui kuulokkeisiin vaimeaa potkurin jyrinää; lähistöllä oli sukellusvene! Vartiomoottoriveneet saivat nopeasti suunnittua äänen lähteen ja asettuivat odottamaan. Yht’äkkiä pinnan rikkoi sukellusveneen keula ja näkyville tuli sukellusveneen torni. Miehistöluukut avattiin ja sukellusveneen kannelle ilmestyi hahmoja. Vartiomoottoriveneet aloittivat välittömästi raivoisan tulituksen kaikilla käytettävissä olevilla aseilla. Sukellusvene havaitsi vasta nyt vihollisen ja suoritti hätäsukelluksen. Kaikkia miehiä ei edes ennätetty saada sisälle, vaan yksi kannelle jääneistä ja mereen joutuneista pelastettiin myöhemmin kuiville suomalaiseen alukseen. Sukellusvene yritti karkuun, mutta suomalaiset olivat saaneet siitä pihtiotteen. Pommimatto seurasi sitä veden alle. Suuri määrä dieselöljyä ja kaikenlaista tavaraa kohosi pinnalle. Upposiko SC 311 Tiiskerin eteläpuolelle?
Ilmeisesti SC 311 selvisi Tiiskeristä. Jo kahta päivää myöhemmin 14.10.1942 Kallbådanin kuunteluasema Porkkalassa havaitsi vedenalaisia räjähdyksiä. Pommikone SB-10 lähti tarkastamaan tilannetta. Koneesta havaittiin pintautunut sukellusvene, joka korjasi miinavaurioitaan. Alus sukelsi ja paikalle pudotettiin kaksi syvyyspommia. Kumzsan hylky löytyi elokuussa 2013 Porkkalan eteläpuolelta 60 m syvyydestä.
Tanskalainen kuunari Primus upposi 14.5.1913 Kallbådan matalikolle. 198 tonnin puutavaralastia kuljettanut alus oli matkalla Porvoosta Aalborgiin.
Katso myös
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Pieni höyrylaiva Anna tuhoutui Porkkalan Kallbådanista kaakkoon ajettuaan todennäköisesti miinaan yöllä 17.11.1943. Anna oli lähtenyt edellisenä päivänä Tallinnaa kohti saksalaisen höyrylaiva Otto Alfred Müllerin perässä, odotettuaan sitä ennen Porkkalassa sään paranemista. Annassa oli seitsemän hengen miehistö ja päällikkönä Carl Frostell. Kallbådanin majakan kuuntelulaitteista kuului mainittuna 17. päivänä kello 1.07 kaksi miinaräjähdystä kaakkoissuunnasta. Porkkalan selän länsipuolelta, Bågaskärin merivartioaseman rannasta löytyi seuraavana päivänä Annan pelastusrengas ja hylyn kappaleita samoin hylkytavaraa Inkoosta 19. päivä. Annan hukkunut emäntä löytyi 27. päivä Långgrundista.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Hollantilainen fregatti tuhoutui 1770 Kallbådanin luona, Porkkalan Mäkiluodon eteläpuolella, matkalla Pietarista Amsterdamiin.
Kohteen tarkemmat tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä, kohde 1000031958.
Suomen punaiset ja maassa olleet venäläiset lähtivät vuonna 1918 sankoin joukoin taistelemaan Venäjälle tsaarinvaltaa vastaan. Suomeen syntyneet punakaartit olivat tuhonneet suuren osan haltuunsa saamistaan laivoista ja ryhtyivät nyt kaappaamaan aluksia valkoisilta päästäkseen Venäjälle.
Eräs näistä oli vuonna 1896 rakennettu Helsingin Höyrylaiva Osakeyhtiön, 769,47 brt:n höyrylaiva Aegir, joka kaapattiin huhtikuussa 1918 Hangosta. Alus saatiin merelle, mutta Porkkalan Kallbådan majakan itäpuolella se törmäsi karille, sai vuodon ja alkoi upota. Koska mukana ei ollut merimiehiä päätettiin pelastautua pelastusveneillä ja laiva jättää oman onnensa nojaan.
Myöhemmin Aegir nostettiin ja kunnostettiin. Kun Helsingin Höyrylaiva Osakeyhtiö liitettiin Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiöön vuonna 1920, SHO otti laivan haltuunsa ja liikennöi Helsinki – Tallinna ja Helsinki – Lyybeck reiteillä.Vuonna 1930 alus myytiin Höyrylaiva Osakeyhtiö Borelle ja se liikennöi Bore V -nimellä.
Myöhemmin runko muutettiin proomuksi ja oli liikenteessä vielä 1980-luvulla nimellä Christoffer Olsen.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Lyypekkiläisen Egon Oldendorffin varustamon 1081 brt:n vetoinen Klaus Oldendorff oli pituudeltaan 71 metrinen ja leveydeltään kymmenmetrinen. Se oli rakennettu vuonna 1893.
Alus oli tulossa Tallinnan suunnasta ja matkalla Turkuun. Jostain syystä alus ankkuroi illalla Porkkalan Kallbådanin eteläpuolelle ja oli aamulla pohjassa. Kaikki miehistön jäsenet katosivat. Eräiden epäilyjen mukaan upotuksen takana on neuvostoliittolainen sukellusvene.
Hylky löytyi 1990-luvun alussa laivaston toimesta. Hylystä on tullut erittäin suosittu sukelluskohde.
Porkkala Kallbådanin majakan lounaispuolen matalikolla on siipirataslaivan jäännökset. Suurin osa hylystä on hajonneena matalikon pohjois- ja luoteispuolella. Osia siipirattaasta, kannesta ja kyljestä on matalikon luoteisrinteessä n. 20 metrin syvyydessä.
Alue kuuluu hylkeiden suojelualueeseen ja siellä on veneily ja liikkuminen kielletty ympäri vuoden (asetus 736/2001).