Hylkyihin liittyvää hajatietoa
LI-2 oli Neuvostoliiton lentokoneteollisuuden valmistama Douglas DC-3-versio ja sen sotilasversio C-47 Dakota -tyypin lentokone, jota alettiin valmistaa Neuvostoliitossa 1939 alkaen. 31.3-1.4.1944 välisenä yönä LI-2 kone tuli palavana Punkaharjun suunnasta ja putosi Jouhenlahden jäälle Kerimäellä. Kone paloi jäällä pitkään. Kesän 1998 tutkimuksissa hylyn jäännökset löydettiin Puruveden pohjasta 200 m koilliseen Kokkokallion rannasta.
Koneen jäännökset korjattiin pääosin pois kun jää oli vielä kantavaa ja järven pohjaan päätyi vain pienempiä koneen osia. Paikkakoordinaatit arvioitu maastosta valokuvien perusteella.
Kesällä 2017 Harry Alopaeus, Kai Kaartinen ja Sanna Siltanen olivat tutkimassa Myhkyräsaaren tunnettua hylkyä Myhkyräsaaren hylky 1.
Yllätyksekseen he löysivät aivan vierestä eteläpuolelta toisen hylyn, josta on jäljellä pohjalaudoitusta, kaaria ja sikoköliä. Tämänkin hylyn pituus on 30 m luokkaa. Myös siitä löytyi mastonkenkä eli se on ollut purjealus. Molempien hylkyjen perät ovat rannassa vierekkäin.
Tämän toisen hylyn olemassa olo on ollut tiedossa, mutta siitä ei ole aiemmin tehty ilmoitusta Museovirastolle. Hylky on nyt tutkimuksen alaisena, tutkimusta johtaa meriarkeologi Harry Alopaeus.
Dokumentoimaton proomu on Pihlajaniemen rannalla.
Dokumentoimaton proomu on Pihlajaniemen rannalla.
Hylky on Mikli-saaren länsipuolella, ehkä koneeton lotja kansalaissodan ajalta. Sitä on arveltu myös venäläiseksi kauppalaivaksi 1800-luvun puolivälistä. Hylyn pituus on noin 25 metriä ja leveys kuusi metriä. Syvyys on viisi metriä.
Puruvedellä, Kerimäen kirkolta noin 16 kilometriä koilliseen, Pihlajaniemen länsipuolella on hyväkuntoinen, noin 30 metriä pitkä kannellisen proomun hylky. Proomu on uponnut 1900-luvun alussa suolalastissa. Hylky on Myhkyräsaaren koillisrannassa 0-8 metrin syvyydessä, perä rantaan päin.
Hylky on rannasta ulospäin, itälänsisuuntaisesti. Rannanpuoleinen pää on hajonnut. Ulompi pää, keula ankkuripeleineen, painuu ehjempänä syvemmälle. Hylky on sekä sukellus- että snorklauskohde. Ruuman pääsee sukeltamaan läpi.
Kesällä 2017 Harry Alopaeus, Kai Kaartinen ja Sanna Siltanen tutkivat hylkyä. Harry Alopaeuksen mukaan hylky on ollut purjealus, koska siitä on löydettiin mastoreikä ja röstiraudat noin 18 m perästä.
Lisäksi he löysivät aivan vierestä eteläpuolelta toisen hylyn, josta on jäljellä pohjalaudoitusta, kaaria ja sikoköliä,
Tämän toisen hylyn olemassaolo on kyllä ollut tiedossa, mutta siitä ei ole aiemmin tehty ilmoitusta Museovirastolle. Nyt se on mj 1000031209. Hylky on nyt tutkimuksen alaisena, ja tutkimusta johtaa meriarkeologi Harry Alopaeus.