Hankoniemen pohjoispuolella Syningsvikenin Fårholmenin eteläpuolella on matalassa vedessä puurunkoisen aluksen limisaumainen hylky. Hylyn pituus on 25 – 30 metriä ja se lepää itä-länsisuunnassa keula itään. Syvyys keulassa on noin 1 m metri ja perässä noin 2 m. Peräranka on osin pystyssä ja siinä on yksi peräsimen kiinnike jäljellä; itse peräsin puuttuu. Puuaines vaikuttaa olevan havupuuta.
Suomen Meriarkeologinen seura ry on kuvannut ja mallintanut hylyn 2024. Arvion mukaan hylky on yli satavuotias.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä. Klikkaa MJ-REKISTERI linkkiä.
Hangon Lappohjassa on Lillfjärdenin pohjoisrannassa hylätyn proomun hylky kokonaan kuivalla maalla.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Erään Skogsbyn sahan puutavarakuljetuksissa käytetyn aluksen teräskaarinen ja puukylkinen hylky makaa pirstaleina 7 metrin syvyydessä Lappohjan Ekön pohjoispuolella pohjoisviitan vieressä. Se hylättiin sinne elinkaarensa lopussa takilattomana ja kaikesta hyötytavarasta riisuttuna. Kappaleita Pyhämaan keulasta voi löytää muutaman kymmenen metrin päästä hylyn pääosasta.
Lappohjasta itään, Ekön itäpuolen eteläisemmässä lahdelmassa on puoliksi mutaan uponnut puuhylky, josta on näkyvissä kylkikaaret.
Lappohjasta itään, Ekön itäpuolen pohjoisemmassa lahdelmassa näkyy pintaan muutama kaari puurakenteisesta troolarihylystä. Paikalla on I Maailmansodan aikana ollut venäläinen telakka, jonka vesillelaskukiskot sukeltavat yhä rannalta veteen.
Virolainen 30-metrinen purjealus löytyi Tammisaaren läheltä Lappohjasta 1970-luvun alussa. Sen nimeksi varmistui nopeasti Antonio ja tyypiksi kolmimastoinen parkkilaiva. Hylky on ollut mäntyrakenteinen, kannellinen ja limisaumainen alus. Se upposi ehjänä, mutta aikojen kuluessa se on osittain hajonnut jäiden puristuksessa. Näkyvyyksien takia hylyssä on vierailtu lähinnä talvisukelluksilla. Syvyyttä paikalla on 15 metriä. Viereisen pienvenesataman laiturin ankkuripainoja on hylyn päällä.