Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Kansanhuoltoministeriö osti vuonna 1948 liittoutuneiden ylijäämävarastosta 5 kpl puurunkoisia, Yhdysvalloissa rakennettuja uppoamaltaan 260 tonnin B.Y.M.S.-tyyppisiä rannikkoraivaajia (British Yard Mine Sweeper). Alukset oli rakennettu 1941-42 alun perin lyhytaikaisiksi sota-aluksiksi. Alusten pituus oli 42 metriä ja leveys 7,6 metriä, niissä oli 2 x 500 hv moottorit. Aluksi niitä käytettiin ylioppilaiden asuntoloina Helsingin Pohjoisrannassa.
Myöhemmin syksyllä 1948 ja alkuvuodesta 1951 Merivoimat osti neljä alusta miinanraivauksen tarkistusraivauksiin. Ostetut alukset olivat B.Y.M.S. 2032, B.Y.M.S. 2044, B.Y.M.S. 2049 ja B.Y.M.S. 2047 ja ne saivat suomalaiset nimet Vahterpää, Purunpää, Katanpää ja Tammenpää ja niitä alettiin kutsua nimellä ”puupäät”. Alukset oli varustettu kosketus- ja heräteraivauskalustolla.
Raivaustoiminnan päätyttyä ”puupäät” siirrettiin 1950-luvulla merikoulutuskäyttöön tykkiveneiden korvikkeina. Huonokuntoisina ne saivat hylkäystuomion vuosina 1958-59 ja myytiin lopuksi romuna yksityisille.
Yhden aluksista ostivat helluntailaiset lähetyslaivaksi ja se sai nimen Ebeneser. Hanke oli Helluntaiherätyksen projekti. Kyseessä oli B.Y.M.S. 2173, jonka vesillelasku tapahtui 1.5.1943 Chicagossa ja joka vuokrattiin Iso-Britannialle. Saalem-seurakunnan jäsen Toimi Yrjölä osti sen rungon vuonna 1953 Hollmingin telakalta Raumalla. Hänen poikansa Toivo Yrjölä kertoo olleensa itse talkoissa, kun alus varustettiin lähetyslaiva Ebeneseriksi. Laiva lähti Suomesta 10.8.1955 eikä palannut enää takaisin.
Vahterpää on lopullisen romutuksen seurauksena palanut noin vuonna 1961 ja on uponnut Haverön koillispuolelle, lähelle Tammenpään hylkyä.
Markku A. Lindholm: ”Rungon konstruktio oli aika edistyksellinen. Kaaret olivat valmistettu ”liimapalkkimenetelmällä” muotoonsa, muistaakseni neljästä lankusta. Laudotus oli kaksinkertainen. Sisämäinen laudotus oli ns. vinolaudotus 45 asteen kulmassa pituussuuntaan nähden ehkä tuuman vahvuista lautaa. Ulkolankutus oli ehkä kahdenttuman oregonmähtyä ja näiden lankutusten välissä oli pressukangas. Sisäpuolinen vinolankutus oli sisältäpäin naulattu ulkolankutukseen ruostumattomilla rihlanouloilla, jotka tunnistaa kannassa olevasta ankkurikuviosta eikä siihen ota kiinni magneetti. Näitä nauloja pikkupoikana keräilin snorkkelisukelluksella satoja uusiokäyttöön. Pituusjäykkyyden aikaansaamiseksi kaarien ja laudotuksen väliin oli asennettu kuparilaattavyötteet ristikkorakenteeksi. Kuparivyötteet toimitettiin teollisuuden raaka-aineeksi metallivalimoon. Vyötteet oli kiinnitetty sisälaidotukseen pallokantaisilla, kuparisilla puuruuveilla. Välilaipiot olivat myös tehty kaksinkertaisella vinolaudotuksella ja välissä oli pressukangas.”
Barlius viistokaiutti kohdan 1.8.2022 löytäen paikalta hylyn (kuvat). Tunnistus pitänee tehdä sukeltamalla.
Kansanhuoltoministeriö osti vuonna 1948 liittoutuneiden ylijäämävarastosta 5 kpl puurunkoisia, Yhdysvalloissa rakennettuja uppoamaltaan 260 tonnin B.Y.M.S.-tyyppisiä rannikkoraivaajia (British Yard Mine Sweeper). Alukset oli rakennettu 1941-42 alun perin lyhytaikaisiksi sota-aluksiksi. Alusten pituus oli 42 metriä ja leveys 7,6 metriä, niissä oli 2 x 500 hv moottorit. Aluksi niitä käytettiin ylioppilaiden asuntoloina Helsingin Pohjoisrannassa. Yhden aluksista ostivat metodistit lähetyslaivaksi ja se sai nimen Ebeneser. Myöhemmin syksyllä 1948 ja alkuvuodesta 1951 Merivoimat osti neljä alusta miinanraivauksen tarkistusraivauksiin. Ostetut alukset olivat B.Y.M.S. 2032, B.Y.M.S. 2044, B.Y.M.S. 2049 ja B.Y.M.S. 2047 ja ne saivat suomalaiset nimet Vahterpää, Purunpää, Katanpää ja Tammenpää ja niitä alettiin kutsua nimellä ”puupäät”. Alukset oli varustettu kosketus- ja heräteraivauskalustolla.
Raivaustoiminnan päätyttyä ”puupäät” siirrettiin 1950-luvulla merikoulutuskäyttöön tykkiveneiden korvikkeina. Huonokuntoisina ne saivat hylkäystuomion vuosina 1958-59 ja myytiin lopuksi romuna yksityisille. Tammenpää on lopullisen romutuksen seurauksena palanut vuonna 1960 Haverön koillispuolelle ja uponnut. Lähelle on uponnut noin vuonna 1961 Vahterpään hylky.
Markku A. Lindholm kertoo Tammenpäästä: ”Olin tuohon aikaan n.13 vuotias, ja muistan, että kauppaehtoihin kuului, että alus myydään romuksi, eikä sitä saa uudellenvarustaa edes siviilikäyttöön. Aluksesta poistettiin osina pääkoneet ja dieselgeneraattorit sekä kaikki värimetalli mm. paksut antimagnetointiin käytetyt laivaa kiertävät kuparikaapelit. Kansirakennukset oli tehty paksusta fanerista ja sitä otettiin talteen ja käytettiin mm. rannalla olevan rakennuksen jatko-osan rakentamiseen. En voi sanoa, syttyikö palo vahingossa vai tahallaan, mutta Paraisten VPK sai hälytyksen ja seurasi palon loppua Airiston Matkailuhotellin rannasta (kertoi Henrikson). Polttotöitä aluksella suoritettiin teräsosien poistamiseksi. Aluksella oli romutusvaiheessa useasti tulipaloja, jotka kuitenkin sammutettiin. Kukaan ei tulipalossa loukkaantunut, eikä se romuttajalle ollut vahingoksi. Konehuoneen peräpuolella oli kaksi polttoainetankkia, joista ainakin toinen poistettiin paloina polttoleikkaamalla. Hylyssä oleva kulmikas tankki saattaa olla Tammenpään BB puolen polttoainetankki, jos sen mitat ovat n. 2 x 3 x 3metriä. Jossain samassa kohdassa on myös miinalaiva Vahterpään palaneet jäännökset.
Rungon konstrukstio oli aika edistyksellinen. Kaaret olivat valmistettu ”liimapalkkimenetelmällä” muotoonsa, muistaakseni neljästä lankusta. Laudotus oli kaksinkertainen. Sisämäinen laudotus oli ns. vinolaudotus 45 asteen kulmassa pituussuuntaan nähden ehkä tuuman vahvuista lautaa. Ulkolankutus oli ehkä kahdenttuman oregonmähtyä ja näiden lankutusten välissä oli pressukangas. Sisäpuolinen vinolankutus oli sisältäpäin naulattu ulkolankutukseen ruostumattomilla rihlanouloilla, jotka tunnistaa kannassa olevasta ankkurikuviosta eikä siihen ota kiinni magneetti. Näitä nauloja pikkupoikana keräilin snorkkelisukelluksella satoja uusiokäyttöön. Pituusjäykkyyden aikaansaamiseksi kaarien ja laudotuksen väliin oli asennettu kuparilaattavyötteet ristikkorakenteeksi. Kuparivyötteet toimitettiin teollisuuden raaka-aineeksi metallivalimoon. Vyötteet oli kiinnitetty sisälaidotukseen pallokantaisilla, kuparisilla puuruuveilla. Välilaipiot olivat myös tehty kaksinkertaisella vinolaudotuksella ja välissä oli pressukangas.”
Barlius viistokaiutti alueen heinäkuussa 2022 ja siitä kuvia sekä tarkennettu sijainti. Hylystä koilliseen 176m on Haverö V ja näiden välissä ilmeisesti Vahterpää.