Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Jatkosodan alkaessa oli NL:lla Itämeren Laivastossa 53 sukellusvenettä ja sodan aikana Itämeren alueelle näitä rakennettiin 12 kappaletta lisää. Vuosi 1941 oli ollut neuvostolaivastolle raskas. Se oli menettänyt vahvuudestaan 40% eli 21 sukellusvenettä. Neivostoliiton Itämeren laivasto, joka sodan syttyessä oli ollut Itämeren voimakkain, oli vuoden 1942 alussa kokonaisuudessaan suljettu Suomenlahden perukkaan. NL:n ainoa voima ja uhka kauppamerenkulullemme tulisi olemaan sen sukellusvenelaivasto.
Vuoden 1942 purjehduskauden alkaessa NL:n Sukellusveneprikaatilla oli käytettävissä 35 toimintakuntoista sukellusvenettä, jotka lähetettiin yksittäisin venein kolmena hyökkäysaaltona Itämerelle. Toukokuussa aloitetun ensimmäisen hyökkäysaallon kymmenestä matkaan lähetetystä veneestä kolmen upposi Suomenlahteen (M 95, SC 405 ja SC 317). Kauppalaivoja tämä ensimmäinen hyökkäysaalto onnistui upottamaan kahdeksan, joista kaksi suomalaista. Seuraavan hyökkäysaallon kymmenestä veneestä upotettiin M97 ja SC 302. Saalikseen tämä hyökkäysaalto sai kuusi rahtilaivaa, joista kolme suomalaista (Hera, Jussi H ja Bonden). Kolmannen ja viimeisen hyökkäysaallon tehtävänä oli ilmeisesti kertarysäyksellä katkaista Suomen meriliikenne, koska Punalaivasto lähetti matkaan yhteensä 16 sukellusvenettä.
Lokakuussa kolmannessa hyökkäysaallossa matkaan lähti SC 311 (Kumzsa) yhdessä viiden muun SC-aluksen kanssa. Suomalaiset ja saksalaiset olivat laskeneet vihollisen pään menoksi tiheät miinakentät Suomenlahden poikki ja niihin tuhoutui heti alkumatkasta yksi (SC 302) matkaan lähteneistä veneistä. Puolustusta tehostamaan olivat suomalaiset laskeneet Suomenlahden pohjaan myös tiheän kuuntelulaiteketjun.
Kumzsa yritti edetä varovasti toiminta-alueelleen Itämerelle, mutta sen potkuriäänet kuultiin Loviisan eteläpuolella ja paikalle hälytettiin vartiomoottoriveneet VMT15 ja VMT16. Nämä riensivät paikalle, sammuttivat moottorit ja laskivat kuuntelulaitteet veteen. Pitkään aikaan ei kuulunut mitään, mutta sitten kantautui kuulokkeisiin vaimeaa potkurin jyrinää; lähistöllä oli sukellusvene! Vartiomoottoriveneet saivat nopeasti suunnittua äänen lähteen ja asettuivat odottamaan. Yht’äkkiä pinnan rikkoi sukellusveneen keula ja näkyville tuli sukellusveneen torni. Miehistöluukut avattiin ja sukellusveneen kannelle ilmestyi hahmoja. Vartiomoottoriveneet aloittivat välittömästi raivoisan tulituksen kaikilla käytettävissä olevilla aseilla. Sukellusvene havaitsi vasta nyt vihollisen ja suoritti hätäsukelluksen. Kaikkia miehiä ei edes ennätetty saada sisälle, vaan yksi kannelle jääneistä ja mereen joutuneista pelastettiin myöhemmin kuiville suomalaiseen alukseen. Sukellusvene yritti karkuun, mutta suomalaiset olivat saaneet siitä pihtiotteen. Pommimatto seurasi sitä veden alle. Suuri määrä dieselöljyä ja kaikenlaista tavaraa kohosi pinnalle. Upposiko SC 311 Tiiskerin eteläpuolelle?
Ilmeisesti SC 311 selvisi Tiiskeristä. Jo kahta päivää myöhemmin 14.10.1942 Kallbådanin kuunteluasema Porkkalassa havaitsi vedenalaisia räjähdyksiä. Pommikone SB-10 lähti tarkastamaan tilannetta. Koneesta havaittiin pintautunut sukellusvene, joka korjasi miinavaurioitaan. Alus sukelsi ja paikalle pudotettiin kaksi syvyyspommia. Kumzsan hylky löytyi elokuussa 2013 Porkkalan eteläpuolelta 60 m syvyydestä.
Vastaa