Hylkyihin liittyvää hajatietoa
U-676 rakennettiin Hampurissa Howaldtswerken telakalla vuosina 1942-1943. Koulutusjakson päätyttyä elokuun lopussa 1944 Kielissä alus siirtyi etulinjatehtäviin päällikkönään kapteeniluutnantti Werner Sass.
Toisella ja viimeisellä matkallaan Suomenlahdella U-676:sta kuultiin viimeisen kerran 12.2.1945. Alus tuhoutui joskus sen jälkeen Hangon eteläpuolella ilmeisesti ”Vantaa 3” miinakentässä, jonka Louhi ja Ruotsinsalmi olivat laskeneet 12.1.1945. Kaikki 57 miehistön jäsentä menehtyivät tuhossa.
Badewanne-ryhmä löysi hylyn vuonna 2012, kymmenen vuoden etsimisen jälkeen.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylyn paikka ei ole julkinen.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
U-745 valmistui 16.4.1943, ja sen päällikkönä oli kapteeniluutnantti Wilhelm von Trotha alusta alkaen aina tuhoon saakka.
U-745 ehti tehdä neljä matkaa, joilla se upotti venäläisen miinanraivaustroolarin T-45 Antikajnen (No 48) ja venäläisen miinanraivaajan T-76 Korall.
Alus upposi 31.1.1945 Hangon eteläpuolella ilmeisesti ”Vantaa 3” miinakentässä, jonka Louhi ja Ruotsinsalmi olivat laskeneet 12.1.1945. Kaikki 47 miehistön jäsentä menehtyivät tuhossa.
Wilhelm von Trothan ruumis löytyi 10.2.1945 läheltä Föglöä, Ahvenanmaalla. Ruumis oli jäinen ja suussa sekä kurkussa oli verta, päällä pelastusliivi. Hän oli ehkä yrittänyt päästä pintaan uppoavasta aluksestaan. Ruumis haudattiin kolmea päivää myöhemmin Föglön hautausmaalle. Muita ruumiita ei löydetty.
Useimmat sukellusveneet kokivat palvelusaikanaan monia erilaisia vaara- ja vahinkotilanteita, mutta U-745:n ensimmäinen vaaratilanne johti sen tuhoutumiseen.
Badewanne-ryhmä löysi hylyn vuonna 2012, kymmenen vuoden etsimisen jälkeen.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylyn paikka ei ole julkinen.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Saksalainen sukellusvene U-26 oli laivastonsa ylpeys. Sen nopeus pinnalla oli 15 solmua ja sukelluksissa hetkellisesti 9,5 solmua. Suurin sukellussyvyys oli 50 m. Aseistuksena sillä oli neljä 50 cm torpedoputkea ja kuusi torpedoa.
U-26 oli menestyksellisesti upottanut viisi venäläistä alusta: 11.10.1914 panssariristeilijä Pallada, 23.4.1915 rahtilaiva Fråck, 4.6.1915 miinalaiva Jenisei, 25.8.1915 kauppa-alus Petshora ja 30.8.1915 kuljetusalus Zemlja.
Pian sen jälkeen U-26 katosi jälkiä jättämättä, mahdollisesti se tuhoutui venäläisten miinoitteeseen. Aluksen kapteenina oli kapt.ltn. Egewolf von Berckheim. Miehistöä oli yhteensä 30 henkeä.
Sukellusryhmä Badewanne on löytänyt U-26:n hylyn avomereltä, vilkkaalta meriväylältä.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylyn paikka ei ole julkinen.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Porkkalan majakalta 4,7 mpk kaakkoon on syksyllä 1942 miinaan ajaneen Komsomolets-nimisen sukellusveneen hylky tasaisella pohjalla. Hylyllä sukeltamiseen tarvitaan Sotamuseon lupa.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Porkkalanniemestä etelään on avomerellä Malutka-luokan sukellusvene M-97:n hylky. Hylyllä sukeltamiseen tarvitaan Sotamuseon lupa.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
S-2 oli Stalinets-luokan sukellusvene. Se oli pituudeltaan 77.8 m ja leveydeltään 6.4 m. Alus upposi ajettuaan miinalaiva Louhen laskemaan miinaan Märketin kaakkoispuolella. Majakanvartija näki tapauksen ja kuuli räjähdyksen. S-2 vei mukanaan koko 46 hengen miehistön ja neljä matkustajaa. Se oli ainoa Neuvostoliiton talvisodassa menettämä sukellusvene.
Seuraava on vapaa suomennos majakanvartija J. A. Eckermanin kertomuksesta: ”Sukellusvene näkyi aivan Märketin itäisen niemen ulkopuolella. Se näytti kulkevan pohjoiseen suoraan karikoille, mutta muutti äkkiä kurssiaan itään. Sitten alus kääntyi pohjoiseen koillis-Sankanin ja karikoiden väliin. Vähän sen jälkeen alus katosi näkyvistä, ja itäkaakon suunnasta kuului räjähdys. Näin räjähdyksen suunnassa selvästi mustaa savua. Aluksen tunnus oli ”C-2”.”
Aluksen hylky löydettiin kesäkuussa 2009. Viranomaisten mukaan hylky on hautapaikka, eikä sitä luultavasti tutkita tarkemmin. S-2 on hajonnut kolmeen osaan. Kerrotaan, että löydettäessä komentotornin seinässä oli polttoleikattuna miehen mentävä reikä.
Maaliskuussa 2012 Venäjän puolustusministeriö ilmoitti julistavansa sukellusveneen hautapaikaksi. Suomen Merivoimat puolestaan valmistelee ammuksien ja räjähteiden poistoa sukellusveneen ympäriltä. Alue on myös herkkä ympäristösuojelualue.
Jatkosodan alkaessa oli NL:lla Itämeren Laivastossa 53 sukellusvenettä ja sodan aikana Itämeren alueelle näitä rakennettiin 12 kappaletta lisää. Vuosi 1941 oli ollut neuvostolaivastolle raskas. Se oli menettänyt vahvuudestaan 40% eli 21 sukellusvenettä. Neivostoliiton Itämeren laivasto, joka sodan syttyessä oli ollut Itämeren voimakkain, oli vuoden 1942 alussa kokonaisuudessaan suljettu Suomenlahden perukkaan. NL:n ainoa voima ja uhka kauppamerenkulullemme tulisi olemaan sen sukellusvenelaivasto.
Vuoden 1942 purjehduskauden alkaessa NL:n Sukellusveneprikaatilla oli käytettävissä 35 toimintakuntoista sukellusvenettä, jotka lähetettiin yksittäisin venein kolmena hyökkäysaaltona Itämerelle. Toukokuussa aloitetun ensimmäisen hyökkäysaallon kymmenestä matkaan lähetetystä veneestä kolmen upposi Suomenlahteen (M 95, SC 405 ja SC 317). Kauppalaivoja tämä ensimmäinen hyökkäysaalto onnistui upottamaan kahdeksan, joista kaksi suomalaista. Seuraavan hyökkäysaallon kymmenestä veneestä upotettiin M97 ja SC 302. Saalikseen tämä hyökkäysaalto sai kuusi rahtilaivaa, joista kolme suomalaista (Hera, Jussi H ja Bonden). Kolmannen ja viimeisen hyökkäysaallon tehtävänä oli ilmeisesti kertarysäyksellä katkaista Suomen meriliikenne, koska Punalaivasto lähetti matkaan yhteensä 16 sukellusvenettä.
Lokakuussa kolmannessa hyökkäysaallossa matkaan lähti SC 311 (Kumzsa) yhdessä viiden muun SC-aluksen kanssa. Suomalaiset ja saksalaiset olivat laskeneet vihollisen pään menoksi tiheät miinakentät Suomenlahden poikki ja niihin tuhoutui heti alkumatkasta yksi (SC 302) matkaan lähteneistä veneistä. Puolustusta tehostamaan olivat suomalaiset laskeneet Suomenlahden pohjaan myös tiheän kuuntelulaiteketjun.
Kumzsa yritti edetä varovasti toiminta-alueelleen Itämerelle, mutta sen potkuriäänet kuultiin Loviisan eteläpuolella ja paikalle hälytettiin vartiomoottoriveneet VMT15 ja VMT16. Nämä riensivät paikalle, sammuttivat moottorit ja laskivat kuuntelulaitteet veteen. Pitkään aikaan ei kuulunut mitään, mutta sitten kantautui kuulokkeisiin vaimeaa potkurin jyrinää; lähistöllä oli sukellusvene! Vartiomoottoriveneet saivat nopeasti suunnittua äänen lähteen ja asettuivat odottamaan. Yht’äkkiä pinnan rikkoi sukellusveneen keula ja näkyville tuli sukellusveneen torni. Miehistöluukut avattiin ja sukellusveneen kannelle ilmestyi hahmoja. Vartiomoottoriveneet aloittivat välittömästi raivoisan tulituksen kaikilla käytettävissä olevilla aseilla. Sukellusvene havaitsi vasta nyt vihollisen ja suoritti hätäsukelluksen. Kaikkia miehiä ei edes ennätetty saada sisälle, vaan yksi kannelle jääneistä ja mereen joutuneista pelastettiin myöhemmin kuiville suomalaiseen alukseen. Sukellusvene yritti karkuun, mutta suomalaiset olivat saaneet siitä pihtiotteen. Pommimatto seurasi sitä veden alle. Suuri määrä dieselöljyä ja kaikenlaista tavaraa kohosi pinnalle. Upposiko SC 311 Tiiskerin eteläpuolelle?
Ilmeisesti SC 311 selvisi Tiiskeristä. Jo kahta päivää myöhemmin 14.10.1942 Kallbådanin kuunteluasema Porkkalassa havaitsi vedenalaisia räjähdyksiä. Pommikone SB-10 lähti tarkastamaan tilannetta. Koneesta havaittiin pintautunut sukellusvene, joka korjasi miinavaurioitaan. Alus sukelsi ja paikalle pudotettiin kaksi syvyyspommia. Kumzsan hylky löytyi elokuussa 2013 Porkkalan eteläpuolelta 60 m syvyydestä.
Sukellusvene Som (ex Fluton) kotipaikka Kronstadt. Venäläinen sukellusvene upposi s/s Ångermanlandin ajettua sen päälle 23. toukokuuta 1916 Ahvenanmerellä. Sukellusvene upposi 18 hengen vahvuisen miehistönsä kanssa, todennäköisesti Gisslanin länsipuolelle.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylyn paikka ei ole julkinen tieto.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Venäläinen sukellusvene M 98 katosi jäljettömiin Suomenlahdella 14.11.1941, ajettuaan todennäköisesti miinaan. Uppoumaltaan se oli 203/254 tonnin alus, joka saavutti pintakulussa 14 solmun ja sukelluksissa 8 solmun nopeuden.
Venäläisten evakuoidessa joukkojaan Hankoniemeltä ajoi venäläinen sukellusvene L2 (Stalinets) miinaan Juminda miinakentässä 14.11.1941. Vain kolme aluksen miehistön jäsentä pelastettiin. Sukellusveneen päällikkönä toimi Aleksander Tshebanov. Sukellusvene oli rakennettu 1931 ja oli uppoumaltaan 1051/1327 tonnia.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.